tag:blogger.com,1999:blog-7565322536194390242024-03-13T05:25:08.513+02:00Psykologi yrittääReettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.comBlogger46125tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-85887369184549398492019-11-24T20:37:00.002+02:002019-11-24T20:37:27.306+02:00Ihminen uupuu kohtuuttomien vaatimusten alla<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCDqILs-1d_ZKP0AsQKaTzgiybazIcOnhDt3RoCiFZ6mtyhajM_NFMVeI9cJ8iTT9kxYMZvT5XkXUMjkVKT43Y-e_wKbOjfVf2d6SSoZkh4n1-PMSUzzWtUni-lMAL4sAhBzNtVAdYofj-/s1600/vuoret.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCDqILs-1d_ZKP0AsQKaTzgiybazIcOnhDt3RoCiFZ6mtyhajM_NFMVeI9cJ8iTT9kxYMZvT5XkXUMjkVKT43Y-e_wKbOjfVf2d6SSoZkh4n1-PMSUzzWtUni-lMAL4sAhBzNtVAdYofj-/s640/vuoret.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Tälläkin hetkellä moni kamppailee jaksamisen äärirajoilla. Yksi on ehkä huomannut voimakkaan väsymyksen hallitsevan oloa, levosta huolimatta. Toisella kytee mielessä kasvava epäilys omasta kyvykkyydestä ja kolmatta vaivaa kyynistyminen sekä uskonpuute siihen, että omalla toiminnalla olisi merkitystä.<br />
<br />
Yhteistä heille kaikille on liiallinen, pitkään jatkunut kuormitus. Olotilaan on turtunut. "Pakko jaksaa" on usein toisteltu mantra, jonka myötä ilo elämässä on hiipunut ja arjesta on vaivihkaa tullut selviytymistä päivästä toiseen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lopulta tapahtuu jotain, mikä pakottaa pysähtymään. Tulee ehkä ylilyönti kotona tai selkeä virhe työpaikalla. Yöunet katoavat, sydän meinaa pamppailla rinnasta ulos tai sitten pillahtaa itkuun tuttavan kysyessä kuulumisia kassajonossa. Reagoi itselleen epätyypillisellä tavalla ja havahtuu väsymykseensä. Mitä pidempään on väsymystään työntänyt syrjään, sitä voimakkaammin se veronsa ottaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jokainen uupumistarina on omanlainen, mutta jaksamisen haasteet koskettavat yhä suurempaa joukkoa. Ilmoilla onkin toistuvasti kysymys, miksi ihmiset uupuvat? Kertooko ilmiön yleisyys jotain ajastamme tai elämäntavastamme?<br />
<br />
Väitän, että työelämä tai ruuhkavuodet eivät automaattisesti uuvuta ketään. Kohtuuttomat vaatimukset uuvuttavat. Esimerkiksi selviäminen kahden ihmisen työtehtävistä laadusta tinkimättä, on pidemmällä tähtäimellä mahdoton yhtälö. Yhtälailla kuin panostaminen elämän jokaiseen osa-alueeseen samanaikaisesti.<br />
<br />
Liian suuret vaatimukset voivat kummuta ympäristöstä, mutta olemme taitavia asettamaan riman turhan korkealle myös itse. Ura, perhe, terveys, laaja sosiaalinen piiri ja virkistävä vapaa-aika - kaiken saavuttamista ihaillaan ja tavoitellaan.<br />
<br />
Hyvin vähän puhutaan siitä, mikä jää tekemättä. Niistä kasaantuvista tiskivuorista tai käyttämättä jääneistä liikuntaseteleistä, saati päätöksestä olla hakematta vaativampaan työtehtävään tai pitäytyä perheenlisäyksestä, jotta jaksaa. Saadakseen asioita aikaan yhdellä saralla, on höllättävä toisaalla.<br />
<br />
Vaatimus loputtomasta kestävyydestä on haitallinen myytti. Elämässä on tyypillisesti aikoja, jolloin tietää mitä haluaa ja jaksaa suunnata tavoittellisesti unelmiaan kohti. Sitten on aikoja, jolloin suunta on hukassa ja energia vähissä. Sen vuoksi realistiset odotukset aikaansaamisesta yhdessä elämäntilanteessa, voivat toisessa hetkessä kuormittaa liikaa.<br />
<br />
Uupuminen ei siis ole heikkoutta vaan inhimillinen reaktio kohtuuttomaan tilanteeseen. Ainaisen jaksamisen sijaan kestävämpää on sallia olotilan ja voimavarojen vaihtelu. Huomata ja tunnustaa levon tarve niin itselleen kuin kanssaihmisille, sen sijaan, että puskisi pakonomaisesti eteenpäin.<br />
<br />
Uupumuksen vastainen julistus kuuluukin: <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Aina ei tarvitse jaksaa.<br />
<br /></div>
<br />Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-75437090062023594762019-10-18T23:14:00.000+03:002019-10-19T00:01:55.723+03:00Viikko Libanonin pakolaisleireillä <div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7RamwDVkpJSM_sPHUMMdYhpfKSiwnyVjcQtyU8CYiv5z_pWo-vVudjzjoSfA4Cu3FgU5LqepXCw8Mi7AloYXo9CCHUebMmgV9Fm8aRzv3AbuBIdPHzBovupgr05UAK-RzgyL1DvUFrklf/s1600/IMG_20190915_093541.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7RamwDVkpJSM_sPHUMMdYhpfKSiwnyVjcQtyU8CYiv5z_pWo-vVudjzjoSfA4Cu3FgU5LqepXCw8Mi7AloYXo9CCHUebMmgV9Fm8aRzv3AbuBIdPHzBovupgr05UAK-RzgyL1DvUFrklf/s640/IMG_20190915_093541.jpg" width="480" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Vierailin syyskuussa viikon ajan Libanonissa, tutustuen pakolaisleireillä tehtävään perheneuvolatyöhön ja elämään leireillä ylipäätään. Vasta nyt, kuukausi matkan jälkeen, pystyn pukemaan kokemusta sanoiksi.<br />
<br />
Libanon on vastakohtien maa. Kiehtova sekalmelska täynnä ristiriitaisuuksia. Maalla on pitkä historia ja useita uskonnollis-poliittisia ryhmiä, joiden välit ovat enemmän tai vähemmän jännitteiset. Myös tuloerot ihmisten välillä ovat suuria.<br />
<br />
Beirutin katukuvassa kontrastit näkyvät voimakkaina: muslimihuntuja, napapaitoja, muotiliikkeiden edessä kerjääviä lapsia, merenranta kuorrutettuna roskilla. Rähjäistä, kaunista ja kaoottista, kaikkea samaan aikaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm4KFMWVD6f4ZD-BTmUwPOr0BIyT0ukZXCvlNjadAFij1qMOh6fA6ktUiKvha6ikI7iXzbB20AjRkPny31epHC91eaWYD1Bw1rkPR44HyCmuNefI81pijw4tysTB5TD1K-xrXVyd_zHTPX/s1600/IMG_20190917_091041.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm4KFMWVD6f4ZD-BTmUwPOr0BIyT0ukZXCvlNjadAFij1qMOh6fA6ktUiKvha6ikI7iXzbB20AjRkPny31epHC91eaWYD1Bw1rkPR44HyCmuNefI81pijw4tysTB5TD1K-xrXVyd_zHTPX/s640/IMG_20190917_091041.jpg" width="638" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhihqlRiGCVzXgzR28wYnGkUGLsllf9T94qTvJ-QaMFLbiL_cg0DipYDAYIwFKyD7MiW7aajlDqhRjrzVBl9vBQAHhfZtobS9kTNhGWlcH5GYiikqePu7bmH_NkhBn9sZIn0mmM269RaY9p/s1600/IMG_20190917_092150.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhihqlRiGCVzXgzR28wYnGkUGLsllf9T94qTvJ-QaMFLbiL_cg0DipYDAYIwFKyD7MiW7aajlDqhRjrzVBl9vBQAHhfZtobS9kTNhGWlcH5GYiikqePu7bmH_NkhBn9sZIn0mmM269RaY9p/s640/IMG_20190917_092150.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Matkani keskiössä olivat vierailut palestiinalaisleireissä eri puolilla Libanonia, mikä lisäsi ristiriitaisia tunteita entisestään. Ihmisten eriarvoisuus ja lähtökohtien epäreiluus oli silmiinpistävää. <br />
<br />
<a href="https://vastuu.fi/" target="_blank">Psykologien sosiaalisen vastuu</a>n (PSV) kumppanuusjärjestö <a href="https://www.socialcare.org/portal/home/1/" target="_blank">Beit Atfal Assumoud</a> (BAS) tekee laaja-alaista työtä pakolaisleirien lasten hyväksi. Yksi keskeinen tukimuoto on perheneuvolapalveluiden tarjoaminen. Haastattelimme kollegan kanssa perheneuvoloiden sosiaalityöntekijöitä ja tapasimme tukea saavia perheitä. Kohtaamiset olivat silmiä avaavia ja tekivät näkyväksi, mikä merkitys kehitysyhteistyöllä ihmisten arjessa todella on.<br />
<br />
<h3>
<b>Perhe on turvaverkko</b></h3>
<br />
Palestiinalaisten asema Libanonissa on heikko, sillä heiltä puuttuvat kansalaisoikeudet. Lainsäädäntö rajaa heidät pois julkisten palveluiden piiristä ja työllistymismahdollisuudet leirin ulkopuolella ovat heikot. Kun yhteiskunnan huolenpito puuttuu, on vastoinkäymisten kohdatessa nojattava perheen ja suvun tukeen.<br />
<br />
Vierailimme kodissa, jossa puolisonsa menettänyt nainen asui 9-vuotiaan poikansa ja sisarensa kanssa. Ovella hän otti meidät lämpimästi hymyillen vastaan, mutta nosti käden suun eteen hiljaisuuden merkiksi. Naisen takana joku nukkui sohvalla peittokasan alla.<br />
<br />
Siirryimme toiseen huoneeseen juttelemaan ja kävi ilmi, että sohvalla maannut henkilö oli naisen sisko, joka kärsi vakavista mielenterveyden ongelmista. Sosiaalityöntekijä kertoi tilanteen olleen pitkään hyvin vaikea sisaren arvaamattoman käyttäytymisen vuoksi. Hän oli kärsinyt psykoosista ja harhaisena ollut myös väkivaltainen perheen poikaa kohtaan. Pojan äiti oli epätoivoinen, sillä ei voinut jättää sisarta ja poikaansa hetkeksikään kahden kesken, mutta kukaan muu ei huolehtisi sairaasta siskosta ellei hän.<br />
<br />
Onneksi sisko oli vastikään päässyt maksutta psykiatrin vastaanotolle ja aloittanut lääkityksen, jonka myötä harhat olivat loppuneet. Perhe oli ymmärrettävästi helpottunut, mutta omaa kurkkuani avun sattumanvaraisuus kuristi. Mitä jos psykiatrikäynti ei olisi järjestynyt? Entä kuinka käy heidän, joiden psyyke järkkyy, muttei ole perhettä huolehtimassa?<br />
<br />
<h3>
<b>Toivo paremmasta, huoli tulevasta</b></h3>
<br />
<span style="text-align: start;">Palestiinalaisilla on m</span>ahdollisuus käydä maksutta koulua lukion loppuun saakka ja jatkaa yliopistoon, mikäli rahoitus järjestyy. Käytännössä korkeakouluopintoihin päätyvät vain harvat, sillä Libanonin lainsäädäntö kieltää palestiinalaisilta useissa ammateissa toimimisen leirien ulkopuolella.<br />
<br />
Nuorilla on siis mahdollisuus kouluttautua, mutta lääkärin tai insinöörin koulutuksen saanut palestiinalainen ei voi harjoittaa ammattiaan. Oman ja perheen elämäntilanteen parantaminen koulutuksen ja työn avulla on tehty lähes mahdottomaksi. Tällä tavoin syrjivillä rakenteilla luodaan umpikujia, joista ei mennä läpi omilla valinnoilla, taidolla tai ahkeruudella.<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Osa onkin luopunut toivosta, mutta yllättävän moni ei. On hämmentävää, kuinka epäinhimillisten olosuhteiden keskellä, vuosikausia kestäneessä väliaikaisuudessa voi tavata ihmisiä, jotka jaksavat uskoa parempaan huomiseen. Jos kuvailisin yhdellä sanalla kohtaamiani ihmisiä se olisikin periksiantamattomuus.<br />
<br />
Sosiaalityöntekijöiden sitoutuneisuus perheiden auttamiseen oli kerrassaan kunnioitettavaa. Etenkin, kun suurin osa heistä elää leireillä myös itse. Köyhyyden ja vähäisten vaihtoehtojen keskellä he etsivät sinnikkäästi ratkaisuja ja sopeutumiskeinoja. Kulkevat rinnalla ja jakavat saman todellisuuden.<br />
<br />
Nuorten parissa työskentelevät henkilöt etsivät aktiivisesti aloja, joille työllistyminen olisi mahdollista ja kouluttautuminen kannattavaa. Koodaus, it-ala, sairaanhoito... tilaisuuksia onnistumiselle haarukoidaan laaja-alaisesti ja toivon pilkahduksiin tartutaan tiukasti.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: start;">
Tapasin vanhan naisen, joka kertoi kotinsa tuhoutuneen seitsemän kertaa. "Mutta olen rakentanut sen aina uudelleen!" hän huudahti nauraen.<br />
<br />
Hiljaiseksi vetää.</div>
<br /></div>
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-76532317986172617802019-08-29T22:24:00.001+03:002019-08-29T22:24:25.876+03:00Tänään olen väsynyt <div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyWrmNovFYfLfq3QoXptbUlkg5V1T1gRZg714ZaDfval0WQxTO5DeRrqWnm1mXZwW3jrOLUZzfsW-yraayK2HNfxZ6qQYMBc59lQT7arKgQScpZBhNImRwMMy3OyC5ow3Ax7suhaNL7RLi/s1600/IMG_0511.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyWrmNovFYfLfq3QoXptbUlkg5V1T1gRZg714ZaDfval0WQxTO5DeRrqWnm1mXZwW3jrOLUZzfsW-yraayK2HNfxZ6qQYMBc59lQT7arKgQScpZBhNImRwMMy3OyC5ow3Ax7suhaNL7RLi/s640/IMG_0511.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Arki on alkanut vauhdikkaasti ja vapaat hetket, vailla suunnitelmia ovat täyttyneet elämällä. On ollut reissuja, ihmisiä, uusia työtehtäviä, iltakursseja, lasten harrastuksia, synttäreitä, pitkäksi venyneitä iltoja ja liuta hoidettavia asioita. Lähes kaiken pariin olen hakeutunut itse, omasta halustani ja tekeminen on ollut mielekästä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tekemisen keskellä olen kuitenkin väsähtänyt. Väsynyt hoitamaan, aikatauluttamaan, suunnittelemaan ja järjestelemään. Perusvire on positiivinen, mutta kaikkea kivaa ja mielenkiintoista on ollut liikaa. Liikaa mielessä pidettävää ja ajoissa tehtävää, liian vähän olemista ja rauhaa. Tämän sanominen kuulostaa etuoikeutetulta, mutta asioiden aikaansaaminen vie energiaa, myös niiden mieluisten. </div>
<div style="text-align: justify;">
<div>
<br /></div>
<div>
Jostain syystä väsymys on asia, mitä ei saisi näyttää. Varsinkaan silloin, jos asiat ovat hyvin. Väsymiselle haetaan oikeutusta kurjuudesta, tarvitaan lupa olla väsynyt. Asioiden sujuessa lupa ei heltiä, sillä helpossa elämässä pitäisi jaksaa.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt väsymys läikkyy yli, enkä löydä voimia taistella sitä vastaan. Annan sille myöten. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään minä en jaksa. Tänään minä olen väsynyt.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-19631233546357227662019-06-17T21:19:00.002+03:002019-06-17T21:19:35.524+03:00Someilluusio saa elämän tuntumaan tyhjältä<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjGbpAXWRbHXRQ_svzGbyoUSFrNlHWL8x0XoOYoP_ZfK86WUSB-8YZneSXlIdmdJUy6SB4pXi8EdnJaJTUJT3LP13tWGChjAVqA-uj12zJu8xVzY-f1Glg4P64jjlQLbAUZfFbVZxDcUHG/s1600/IMG_0528.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjGbpAXWRbHXRQ_svzGbyoUSFrNlHWL8x0XoOYoP_ZfK86WUSB-8YZneSXlIdmdJUy6SB4pXi8EdnJaJTUJT3LP13tWGChjAVqA-uj12zJu8xVzY-f1Glg4P64jjlQLbAUZfFbVZxDcUHG/s640/IMG_0528.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Sunnuntai-ilta. Kävelen miehen vieressä rauhalliseen tahtiin vihertävää tienreunaa pitkin. Lapset vispaavat polkimia vimmatusti edellä, nauravat ja katoavat pian mutkan taakse. Kotipihassa potkimme jalkapalloa hetken, maalivahtia vuorotellen. Kohta on kesäloma, ajattelen ja elämä tuntuu leppoisalta.<br />
<br />
Sisälle tullessa kaivan puhelimen taskusta ja istahdan eteisen penkille, hetkeksi vain. Luen muutaman viestin, selaan Instagramia ja Facebookia rinnakkain. Ruudulta aukeavat vuorotellen henkeäsalpaavat maisemakuvat, kauniit kodit ja hehkutukset saavutetuista tavoitteista. Toisten onnen ja onnistumisen hetkiä selaillessa hyvä fiilis on yllättäen tipotiessään. Mieleen hiipii ontto tunne, jossa oma elämä näyttäytyy kovin vähäpätöisenä. Yhtä äkkiä iloitseminen pelkästä auringonpaisteesta ja sunnuntaikävelystä ovatkin osoitus arjen olemattomasta sisällöstä. Kymmenen minuuttia puhelimella on tehnyt tyhjäksi sen, mikä vielä hetki sitten tuntui mielekkäältä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Tunne on tosi vaikka tiedostankin sen järjettömyyden. Muistuttelen itselleni, että vielä hetki sitten viihdyin elämässäni paremmin kuin hyvin. On vaivaannuttavaa myöntää itselleen, että some vaikuttaa tällä tavoin. Jossain mielen perukoilla leijuu oletus, että aikuisen ihmisen tulisi kyetä kypsempään ajatteluun eikä vertailla omaa elämäänsä toisiin.<br />
<br />
Sitä paitsi, kyllähän minä tiedän, ettei mikään ole sitä, miltä somessa näyttää. Tiedän, että huippuhetkiä seuraa taantuma, menestyjän itsevarman hymyn taakse piiloutuu epävarmuus ja upeimmassakin matkakohteessa kohtaa vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Tiedän, kuinka ihmiset kertovat somessa sellaista tarinaa itsestään, millaisina haluavat tulla nähdyiksi. Tiedänhän minä, sillä toimin itse samoin.<br />
<br />
Tieto ei kuitenkaan tee immuuniksi vaikutuksille. Vaikka olisi lukuisia kertoja kuullut sanonnan ruohosta aidan takana ja tietäisi sen olevan totta, niin tuijottaessa toistuvasti kuvia naapureiden tasamittaisesta, tuuheasta ja syvänvärisestä nurmikosta, alkaa oma piha näyttää väkisinkin valjulta.<br />
<br />
Mieli on käsittämättömän nopea tekemään vertailuja ja luomaan asioiden välille yhteyksiä. Silloinkin kuin niitä ei tarvittaisi. Vertailu on automaattista ja vaikka järjellä tietäisi kaiken olevan silmänlumetta, on tarkastelu siitä, kenellä on paremmin ja enemmän, jo tehty. Tyytymättömyys ja riittämättömyys ovat ehtineet herätä. Tosiasioiden punnitseminen tapahtuu jälkijunassa, jos silloinkaan.<br />
<br />
Tajuan täysin, miksi some on mainostuskanavista merkittävimpiä, mutta elämänlaadun kannalta sen hyödyt ja haitat keikahtavat helposti vinksalleen. Sosiaalista mediaa selatessa tiedostaa vaivihkaa, mistä kaikesta jääkään paitsi. Alkaa haluta asioita, joita ei tiennyt olevansa vailla.<br />
<br />
Kaikkein hämmentävintä on, että vaikka ymmärtää etteivät valikoidut palat kerro koko totuutta, niin siitä huolimatta ne saavat kyseenalaistamaan oman elämän mielekkyyden. Illuusio muiden täydellisestä elämästä saa unohtamaan, että oma elämä maistui hetki sitten ihan hyvältä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Ehkäpä somen säännöstely on suurempi hyvinvointiteko kun olemme osanneet ajatella.<br />
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-43218273277223175532019-03-10T12:11:00.002+02:002019-03-10T12:11:25.886+02:00Sitä kuulet, mitä luulet<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7oOxetmQ1q2WUJOWyRXOPRfpVsbrSjCjqedHOKHvGD8RNUW9QpTikTNbRnCfNwQ9nnzRDf4dT7axMwp5-8GloaP7kMlPLSdzoJaXIFU9MM-RcIRPh3eVtuip1g7EE-DjFZHSAu16MnISf/s1600/IMG_8899.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="929" data-original-width="1600" height="370" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7oOxetmQ1q2WUJOWyRXOPRfpVsbrSjCjqedHOKHvGD8RNUW9QpTikTNbRnCfNwQ9nnzRDf4dT7axMwp5-8GloaP7kMlPLSdzoJaXIFU9MM-RcIRPh3eVtuip1g7EE-DjFZHSAu16MnISf/s640/IMG_8899.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ajauduin pitkästä aikaa isäni kanssa väittelyyn. Aiheena oli tulevat vaalit, maahanmuutto, kehitysyhteistyö ja kulttuurien eroavaisuudet. Esitimme argumentteja puolin ja toisin, kunnes jossain vaiheessa havahduin kysymään mistä olemmekaan eri mieltä?<br />
"<i>Sinähän se olet tästä eri mieltä"</i> isä totesi.<br />
<i>"Enpäs ole vaan sinä!" </i>vastasin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Olimme siis oikeasti samaa mieltä ja kuitenkin tuntui, että näkemykset olivat vastakkaisia. Mitä ihmettä tapahtui?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Vuorovaikutuksessa oletukset ja tunteet ohjaavat tulkintojamme yllättävän paljon. Mieli on täynnä yleistyksiä, jotka perustuvat kulttuuriin ja aiempiin kokemuksiin. Teemme usein pitkällekin meneviä johtopäätöksiä ihmisen sukupuolen, iän ja sosiaalisen statuksen perusteella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Mieti itse, mitä luulet nuoren korkeakoulutetun naisen ajattelevan ilmastonmuutoksesta? Entä mitä miettii keski-ikäinen, pienessä pitäjässä asuvan metallityöntekijä maahanmuutosta? Kuinka vanhainkodin mummo suhtautuu vapaaehtoisesti lapsettomaan sukulaistyttäreen tai suuryrityksen toimitusjohtaja bisneksen eettisiin kysymyksiin?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Kuten huomaat, kukaan meistä ei ole ennakko-oletuksista vapaa. Kuvittelemme usein olevamme loogisia ja järkeviä vaikka todellisuudessa olemme luulottelun mestareita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvYi-DgmKKWQ35B6yk4Pv0_wY7ctgI2g8q7YwTFVD0bf42-1fQ8XVWw5Wka_CG3m5rK1g4kGg1QeDLYvtYsa_GNhp54InN1g7Tj-G6whwulZ1H3C0ggtI2uuNzxurpwV0wUMRAkuQ5BBet/s1600/IMG_6918.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="956" data-original-width="1600" height="382" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvYi-DgmKKWQ35B6yk4Pv0_wY7ctgI2g8q7YwTFVD0bf42-1fQ8XVWw5Wka_CG3m5rK1g4kGg1QeDLYvtYsa_GNhp54InN1g7Tj-G6whwulZ1H3C0ggtI2uuNzxurpwV0wUMRAkuQ5BBet/s640/IMG_6918.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Tiedonkäsittelyn kannalta tyypittely ja luokittelu on oikein hyvä juttu, sillä se säästää aikaa ja energiaa tekemällä elämästä ennakoitavaa. On helpompaa asioida pankissa, kun on jonkinlainen oletus siitä, miten pankkivirkailija käyttäytyy ja mistä hänen kanssaan keskustellaan. On myös kätevää tunnistaa epäluotettavat ja vaaralliset tyypit ennalta, jottei tulisi huijatuksi tai satutetuksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Ongelmallisiksi oletukset muodostuvat silloin, kun a) ne menevät täysin metsään, b) alamme puhua tunnepitoisista asioista kuten politiikasta, uskonnosta tai maailman tilasta. Mitä tunnepitoisemmasta asiasta on kyse, sitä vahvemmin nojaamme siihen mitä jo "tiedämme" ja sitä vähemmän kysymme ja kuuntelemme. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Jokainen on varmasti kohdannut tilanteen, jossa oma viesti ei tunnu tavoittavan keskustelukumppania. Ongelma on harvoin kummankaan osapuolen artikuloinnissa, älykkyysosamäärässä tai kyvyssä ymmärtää puhetta. Näissä tilanteissa vahvat tunteet ja ennakko-oletukset muodostuvat ymmärryksen esteeksi. Kuten minun ja isäni kohdalla, me molemmat oletimme toisen olevan eri linjoilla, koska äänestämme eri puolueita.<br />
<br />
"Oletus on kaikkien munausten äiti", on joku tuntematon ajattelija joskus osuvasti todennut. Näinhän se on. Olemme kovin taipuvaisia huomaamaan kaiken, mikä tukee omaa maailmankuvaa ja kovin huonoja tunnistamaan, saati arvioimaan omia oletuksiamme.<br />
<br />
Jos kuitenkin oikeasti haluaa ymmärtää, miten toinen maailman hahmottaa, on oltava valmis ravistelemaan näitä syvään juurtuneita oletuksia. Kuuntelemaan uteliaana mitä toinen <u>todella sanoo </u>ja huomaamaan, mitä <u>luulin</u> hänen sanovan. Huomioida ennakko-oletuksen tuoma informaatio, mutta antaa keskustelukumppanille mahdollisuus sen rikkomiseen. Silloin saattaa yllättää itsensä hedelmällisistä keskusteluista tai huomata ajattelevansa jotain ihan uudella tavalla.<br />
<br />
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: times; font-size: medium; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; orphans: 2; text-align: justify; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">
</div>
</div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-20461469549097224592019-02-03T21:10:00.000+02:002019-02-03T23:01:25.545+02:00Ajatuksia rohkeudesta<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7lRHVzEev7q7hEXRSvBt-lU0gf8ra4CmIyg8Get4jYr0Fqr6fQMW8XGkvgsuCuA3YxuR_dARofJs53ESxEGSzR4zWKI5NSz4KQI7WEi9CA33u58wK8ut7P2AfeG_nRh8bGs-Vs1QPGxBR/s1600/IMG_8262.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7lRHVzEev7q7hEXRSvBt-lU0gf8ra4CmIyg8Get4jYr0Fqr6fQMW8XGkvgsuCuA3YxuR_dARofJs53ESxEGSzR4zWKI5NSz4KQI7WEi9CA33u58wK8ut7P2AfeG_nRh8bGs-Vs1QPGxBR/s640/IMG_8262.jpg" width="425" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Viisivuotias syöksyy ninjahypyllä olohuoneeseen, vetää puisen miekan selästä ja taistelee kuvitteellista pahista vastaan. Sotahuutojen säestämänä hän nujertaa vastustajan hetkeäkään pelkäämättä ja pelastaa avuttomat kanssaihmiset pulasta. Hän on rohkea sankari.<br />
<br />
Tämä stereotypioita alleviivaava leikki toistuu kodissani päivittäin. Viisivuotiaalle se ilo suotakoon, mutta on todettava, että lapsen mielikuva rohkeudesta sisältää melkoisen kovat vaatimukset: rohkea ei pelkää, ole heikko tai tarvitse apua. Rohkea on fyysisesti voimakas ja mieluiten vielä mies.<br />
<br />
Rohkeuden ympärillä liehuu sankarillisuuden viitta ja sen vuoksi ominaisuutta voi olla itsessään vaikea tunnistaa. Elämä kuitenkin kysyy rohkeutta koko ajan - toisenlaista rohkeutta.<br />
<br />
Mieti, milloin itse olet tehnyt viimeksi jotain rohkeaa? Olitko silloin vahva ja peloton? Pelastitko ketään? Veikkaanpa, että et.<br />
<br />
Elämässä tulee vastaan mullistavia käänteitä, joihin emme voi vaikuttaa, mutta joissa menetämme läheisen ihmisen, työn tai terveyden. Silloin on tahtomattaan kohdattava toisenlainen todellisuus ja kaivettava sisimmästään esiin rohkeutta selviytyä.<br />
<br />
Välillä käänteet ovat positiivisia, uusia mahdollisuuksia. Silloin on löydettävä rohkeutta irrottaa vanhasta ja hypätä uuteen, vaikkei tiedä mitä tuleman pitää.<br />
<br />
Elämän eteen heittämien tilanteiden ja sattumusten lisäksi muutumme myös itse. Työpaikka, joka oli parasta ikinä kymmenen vuotta sitten, saattaa tuntua nyt tympeältä ja puuduttavalta ja ihminen, joka oli joskus tärkeä ja rakas, voi olla nyt etäinen ja vieras. Oli muutos sitten yllättävä tai pitkään kypsynyt, vapaaehtoinen tai pakotettu, kysyy se aina rohkeutta. Tutuista, turvallisista kuvioista ulos astuminen on jännittävää, välillä jopa pelottavaa ja harvassa ovat ne, jotka eivät muutosten edessä epäröi.<br />
<br />
Siksi on äärimmäisen rohkeaa toimia toisin, kuin aina ennen on toiminut. Muuttaa syvälle juurtuneita käyttäytymismalleja, kun huomaa niiden tekevän vahinkoa. Pyytää apua, jos on oppinut pärjäämään yksin tai ottaa koppi omista valinnoista, mikäli on tottunut toimimaan toisten ohjailemana. Sietää kaavojen rikkomisen aiheuttama epävarmuus ja ihmisten hämmästyneet reaktiot.<br />
<br />
Rohkeaa on myös ottaa itsensä ja omat tarpeet tosissaan. Antaa itselleen lupa tuntea ja tarvita, toivoa ja unelmoida. Oman minän kuunteleminen ja tärkeiden asioiden vaaliminen ei ehkä näyttäydy sankarillisena lujuutena, mutta toden totta vaatii ämpärikaupalla uskallusta. Sillä kertoessaan omista tarpeista ja toiveista, ihminen laittaa itsensä alttiiksi ihon alle menevälle arvostelulle. Tavoitellessa unelmiaan hän ottaa riskin epäonnistua syvästi. Se, jos mikä on pelottavaa.<br />
<br />
Usein rohkeinta on siis mennä kohti sitä, mitä eniten rakastaa ja pelkää. Laittaa itsensä täysillä likoon, vaikka olisi herkkä ja heiveröinen, eikä edes mies.<br />
<br />
Rohkeaa viikkoa!<br />
<br />
<br />
--<br />
<br />
<i>Kuva: Petri Puuronen</i><br />
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-80120074251466321412018-12-31T22:27:00.001+02:002018-12-31T22:34:02.946+02:00Kiitos elämä.<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwO0081kWJtlXYmSczq0_tgCJHrI-klPAek4CLgqoZsWCzUnGtC6gkFK8FuDo7gVsMkBtGH_31HG0j1cr5vUsliY7jiJYZcKZaV2ugUSzspqigrH10M5nBFt0865QF_k7AwcYXtQez1toE/s1600/IMG_6487.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwO0081kWJtlXYmSczq0_tgCJHrI-klPAek4CLgqoZsWCzUnGtC6gkFK8FuDo7gVsMkBtGH_31HG0j1cr5vUsliY7jiJYZcKZaV2ugUSzspqigrH10M5nBFt0865QF_k7AwcYXtQez1toE/s640/IMG_6487.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div>
Kiitos elämä kuluneesta vuodesta!</div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se on ollut kutkuttava ja jännittävä, tuonut mukanaan paljon uutta. Siihen kuulunut naurua, josta ei tahdo tulla loppua ja rakkautta, jonka ääressä sydän meinaa haljeta. Niitä hyviä hetkiä.</div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se on ollut välillä myös tukahduttavan tylsää ja yksitoikkoista. Sellaista harmaata arkea, joka on juuri niin ankeaa miltä kuulostaa. Tasaista, mutta turruttavaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Monilta osin kulunut vuosi on ollut hyvin raskas. Olen luopunut, surrut ja hakannut päätä seinään. Itkenyt vuolaasti myöhään yöhön vain aloittaakseni heti aamulla uudestaan. Olen tuntenut epäonnistuneeni perusteellisesti ja odottanut kipeästi parempia päiviä.<br />
<br />
Kuluneen vuoden aikana olen tuntenut sellaista vihaa ja raivoa, mitä en tiennyt itsessäni olevan ja saanut myös tähänastisen elämän suurimman raivarin. Ei hyviä hetkiä, ei ollenkaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On vaikea arvioida kumpia hetkiä on ollut määrällisesti enemmän, myönteisiä vai kielteisiä. Jälkimmäiset ovat kuitenkin painaneet paljon. Vuoden aikana kohdatut vaikeudet ovat pysäyttäneet ja lastanneet selkään sellaisen taakan, että olen pelännyt musertuvani sen alle. Välillä pelkään vieläkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Kiitos silti.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En voi sanoa vaikeuksien tehneen minusta vahvempaa ihmistä, mutta jotain olen oppinut. Ainakin sen, että vaikeina aikoina voi kyllä kasvaa ihmisenä, mutta tuo kasvu ei ole kaunista tai helppoa. Usein se on huutoitkua räkä poskella ja unettomia öitä, tuskaisen hidasta ja vain harvoin suoraviivaista. Kasvulla ei myöskään ole päätepysäkkiä, jonka jälkeen kaikki tulevat vastoinkäymiset olisivat helpompia.<br />
<br />
Vuoden aikana olen ollut heikko ja haavoittuvainen. Samalla olen todennut kuinka kullanarvoisia ovatkaan ne ihmiset, jotka kysyvät kuulumisia ja ovat valmiita kuulemaan rehellisen vastauksen. Läsnäolevat ystävät, jotka palauttavat maan pinnalle ja muistuttavat, ettei tarvitse pärjätä yksin. Kaatavat lasiin lisää viiniä ja kertovat sen jälkeen myös omasta kivustaan.<br />
<br />
Ne, jotka ymmärtävät, että vaikeudet eivät vie voittoon, sillä mitään maaliviivaa ei ole olemassa. On vain elämää, joka on toisinaan raskasta ja toisinaan kevyttä.<br />
<br />
Tärkeintä on pysyä kyydissä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXqUGDFQ-rGc1g5ImLCn-YrfIZZeqYGY8_LGnntdRSNtzvCBlO2hmq0Mv76AcZ3e5HZBvKhgW-obXEQUx06UJc8FTwmLYTNoq1XrePIVS0gisbSTvFqSF9i67Tn1lXnCYFNxsJZI8jnCJf/s1600/IMG_9126.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXqUGDFQ-rGc1g5ImLCn-YrfIZZeqYGY8_LGnntdRSNtzvCBlO2hmq0Mv76AcZ3e5HZBvKhgW-obXEQUx06UJc8FTwmLYTNoq1XrePIVS0gisbSTvFqSF9i67Tn1lXnCYFNxsJZI8jnCJf/s640/IMG_9126.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-12951733359132864682018-10-10T08:44:00.000+03:002018-10-10T08:44:14.701+03:00Jos kaikki olisi vaan itsestä kiinni<div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5MKHSuGkV30RAhYpUi2Q9HDvKZ0e6toh3ESx2KGhabK-k84UMYcSiW_BKZqpom-uCKggng_QmCi137acbPWYUtTtmfWVal6VYeh3WCDzGnmPoAFroaUCQWFMXJsS7n9fNZTTaD5ZbTFQR/s1600/IMG_9232.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5MKHSuGkV30RAhYpUi2Q9HDvKZ0e6toh3ESx2KGhabK-k84UMYcSiW_BKZqpom-uCKggng_QmCi137acbPWYUtTtmfWVal6VYeh3WCDzGnmPoAFroaUCQWFMXJsS7n9fNZTTaD5ZbTFQR/s640/IMG_9232.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Elämä on valintoja. </i><br />
<i>Se on kaikki vaan susta itsestä kiinni. </i></div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Elämme aikaa, jossa mahdollisuuksia on tarjolla enemmän kuin koskaan. Asiasta kuin asiasta on saatavilla tietoa mielin määrin. Moni elääkin todeksi terveellisiä elämäntapoja ja toimii aktiivisesti hyvinvointia edistääkseen. Samaan aikaan vähintään yhtä moni kamppailee selvitäkseen päivästä toiseen.<br />
<br />
Jos kaikki olisi vain itsestä kiinni, ei kukaan sairastuisi masennukseen tai uupuisi työssään. Kukaan ei vaipuisi psykoosiin, pesisi käsiään pakonomaisesti tai eristäytyisi kotiinsa, kun toisten ihmisten kohtaaminen tuntuu mahdottomalta. Kukaan ei kärsisi paniikkioireista, ahdistuisi niin voimakkaasti, että pelkää kuolevansa tai tarttuisi pulloon, vaikka tietää sen vievän vain syvemmälle suohon.<br />
<br />
Jos kaikki olisi vain itsestä kiinni, jokainen lapsi syntyisi turvalliseen, rakastavaan kotiin. Kotiin, jossa ei tarvitsisi pelätä iskuja tai vierasta kättä peiton alla. Kotiin, jossa vanhempi kykenee ottamaan vastaan pienen ihmisen tunteenpurkaukset ja harjaantumattomat taidot ymmärtäen ja niistä eteenpäin auttaen. Kotiin, jossa kannustetaan ja tuetaan, mutta myös kasvatetaan.<br />
<br />
Jos kaikki olisi vain itsestä kiinni, kenenkään koulumuistoja ei värittäisi pelko ja yksinäisyys. Jokainen kokisi kelpaavansa osaksi porukkaa sellaisena kuin on. Jokainen löytäisi omat vahvuutensa ja kehittäisi niitä.<br />
<br />
Jos kaikki olisi vain itsestä kiinni, kukaan ei näkisi nälkää tai asuisi kadulla. Kukaan ei menettäisi toivoaan.<br />
<br />
Jos kaikki olisi vain itsestä kiinni, jokaisen elämä sujuisi hyvin.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Elämä ei ole yksilön valinta. Me saamme jo syntyessämme erilaiset kortit tähän maailmaan. Siksi on kohtuutonta ja kovaa väittää, että hyvä elämä olisi pelkästään asenne- tai tahtokysymys.<br />
<br />
Kohtaloonsa ei kuitenkaan tarvitse alistua. Vaikka menneisyydestään kantaisi mukanaan kuinka suurta taakkaa tahansa, voi aikuinen ihminen voi valita, miten jatkaa tästä eteenpäin. Kulkeeko samaa polkua pyristellen vai salliiko itselleen mahdollisuuden muutokseen.<br />
<br />
Päättääkö hakea apua, kertooko pahasta olosta tai riippuvuudesta läheiselleen, pyytääkö tukea tuskansa kohtaamiseen.<br />
<br />
Toisen puolesta valintaa ei voi tehdä eikä valintaan pakottaa. Rinnalla voi kuitenkin kulkea. Silloin kaikki ei ole enää vain itsestä kiinni.<br />
<br />
Hyvää maailman mielenterveyspäivää!<br />
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-14874361621497919592018-10-06T22:09:00.000+03:002018-10-07T09:10:01.046+03:00 Pärjääkö tavallinen kuolevainen työelämässä?<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiyWg5KpRkZmdBhvTapKWtnR69bBXyhoJDkB7FMAjq6rWlcnkQplXA6ISlSF0OqOTbqlrBquZAgwMS8OD2rjP3LZI8hTN1P3jw-LAaBHsfPWlJ9VLNed7jFO-icM3zuipTnwwi0YRwu_lm/s1600/IMG_9041.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiyWg5KpRkZmdBhvTapKWtnR69bBXyhoJDkB7FMAjq6rWlcnkQplXA6ISlSF0OqOTbqlrBquZAgwMS8OD2rjP3LZI8hTN1P3jw-LAaBHsfPWlJ9VLNed7jFO-icM3zuipTnwwi0YRwu_lm/s640/IMG_9041.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Istuin ystävän kanssa ravintolassa, herkullinen meze-lautanen edessäni ja kerroin karsineeni pintapuolisia ihmissuhteista elämästäni viime vuosina. Selitin, kuinka olen pyrkinyt rehellisyyteen itseni kanssa ja sen seurauksena en oikein jaksa ylläpitää ihmissuhteita, joissa aitoudelle ei ole tilaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
"Mutta LinkedIn:ssä oon ja se ärsyttää aina kun sen avaan", huokaisin ja pistin tsatsikissa dipatun falafelin poskeen. Kaverini kasvoille vaihtui kysyvä ilme. "Se on kuulemma työelämässä pärjäämisen edellytys" selitin, vakuuttaakseni lähinnä itseni. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ravintolaillan jälkeen jäin miettimään asiaa. Mikä siinä LinkedIn:ssä oikeastaan ärsyttää? Sehän on vain alusta, jossa ihmiset voivat kuulla toisten osaamisesta ja kertoa omastaan.<br />
<br />
Ymmärsin, ettei minua oikeastaan häiritse yksittäinen verkostoitumispalvelu vaan se superihmis-menestyjä-puhe, jota eri kanavissa laajemmaltikin viljellään. Jatkuva inspiroituminen, hehkutus ja onnistuminen tulevat nimittäin korvista ulos. Menestystarina toisensa perään ja tarkoin rakennettuja henkilöbrändejä, ilman ainuttakaan säröä. Verkostoitumista niiden <i>hyödyllisyyden</i> vuoksi.<br />
<br class="Apple-interchange-newline" />
Onko tämä todella työelämässä pärjäämisen edellytys?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik2avkkBQM2scZBDXL5e9hosp8qUuUUs70UlaGxI-GwNFjOUu_nOkuVQ9-oP0hjfwrc5eUMOkzqFRqd6eCqu9ZCWKSgF4mbUqVeXNgSSGG4f8eGudSqSq3M6Phw2V_zuQaiaUaX_bTFZNd/s1600/girl-3338616_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1216" data-original-width="1600" height="486" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik2avkkBQM2scZBDXL5e9hosp8qUuUUs70UlaGxI-GwNFjOUu_nOkuVQ9-oP0hjfwrc5eUMOkzqFRqd6eCqu9ZCWKSgF4mbUqVeXNgSSGG4f8eGudSqSq3M6Phw2V_zuQaiaUaX_bTFZNd/s640/girl-3338616_1920.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Voisiko osaamisen ja pystymisen lisäksi toisinaan nähdä välähdyksiä heikkoudesta ja haavoittuvuudesta? Mitä jos välillä saisikin lukea tarinan epäonnistumisesta, joka ei kääntynyt voitoksi, mutta elämä jatkui? Tai ihminen kertoisi muuttaneensa näkemystään, myöntäisi jopa olleensa väärässä?<br />
<br />
Tekisivätkö inhimilliset piirteet pätevästä tyypistä vähemmän pätevän?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
On ymmärrettävää, että haluamme näyttää ulospäin vain parhaat puolemme. Hyvä palaute on mukava jakaa ja onnistumisista on kiva iloita. Jos kuitenkin suljemme pois epäonnistumiset ja vaikeat hetket, tulemme luoneeksi onnistujakuplan. Illuusion täydellisestä menestyjästä, joka pärjää kaikessa mihin ryhtyy.<br />
<br />
Kuitenkin ikävä tosiasia on, että kaikki meistä mokaavat joskus. Sellaisina hetkinä on lohdullista kuulla, kuinka muutkin ovat töpeksineet ja silti selvinneet. Kun käsittää, että osaamisen rajat tulevat välillä vastaan ihan jokaisella, tavoitteista, tahdonvoimasta tai geeneistä riippumatta, on omaa epäonnistumista siedettävämpää tarkastella.<br />
<br />
Siksi kuplan tiedostaminen epätodelliseksi rakennelmaksi on tärkeää. Mikäli virheiden olemassaolo tunnustetaan ja nähdään osana (työ)elämää, on turvallista kääntää katse omaan toimintaan ja arvioida kehittämisen paikkoja armollisesti. Jos taas onnistumispakko on vahva, käy herkästi niin, että tulee käyttäneeksi valtavan määrän energiaa oikeanlaisen <i>mielikuvan </i>luomiseen. Pahimmillaan jopa osaamisen kustannuksella. Samalla jää myös yksin epäonnistumisen aiheuttaman häpeän kanssa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4_gJsIMNF_LbNqRvF8L-ZRJjQWzZdO94vwE-bi3ngNrlt2VtfH5A665ZTsqbQSnKgO7gn7R0wyxiiiJPrHfGJWnZK2tX8qk2MU0iuG57rgfh1uYfV0kB6MVs7VMX43T7uLOErQC06A_Kl/s1600/waves-1867285_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4_gJsIMNF_LbNqRvF8L-ZRJjQWzZdO94vwE-bi3ngNrlt2VtfH5A665ZTsqbQSnKgO7gn7R0wyxiiiJPrHfGJWnZK2tX8qk2MU0iuG57rgfh1uYfV0kB6MVs7VMX43T7uLOErQC06A_Kl/s640/waves-1867285_1920.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Kuvittele työelämä, jossa verkostot perustuisivat aitoon vuoropuheluun ja jaettuun mielenkiintoon. Henkilöbrändit olisivat ihmisten näköisiä ja kokoisia. Osaamista tuotaisiin esiin ja onnistumisille hurrattaisiin. Kaveria tai palvelua voisi kehua ihan reilusti, vaikkei samalla viestittäisi kuinka mainio osaaja myös itse on. Kannustettaisiin yrittämään rohkeasti.<br />
<br />
Silloin kun tulisi haukanneeksi liian suuren palan, voisi huutaa kavereita apuun. Ei tarvitsisi nieleskellä itku kurkussa ja toivoa, ettei tukehdu vaan tietäisi kaverin taputtavan selkään. Ja seuraavalla kerralla saisi silti kakkubuffaan kutsun.<br />
<br />
Mitkä asiat olisivat silloin työelämässä pärjäämisen edellytys?<br />
<br />
<br />
<br />
--<br />
<br />
<br />
<i>Kaksi alinta kuvaa:Pixabay</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-40450568044035338122018-08-02T21:36:00.001+03:002018-08-03T11:56:06.868+03:00Self-help kirjallisuuden helmi: Kuinka olla piittamatta p*skaakaan <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc0ahiDeMzmgmtnQ6JU_6ULePCIp-Dm9k0OAWsOYh2iUq9JfcqXwMx67xMAfL8DhcQz_spWyJ1R5E2joukuOkKAamYwOAshhil7KW2KWT1x7jpEEB-PdWnpVUCuGBkENrrIQUjCYFHFuDy/s1600/share_book_cover.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="628" data-original-width="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc0ahiDeMzmgmtnQ6JU_6ULePCIp-Dm9k0OAWsOYh2iUq9JfcqXwMx67xMAfL8DhcQz_spWyJ1R5E2joukuOkKAamYwOAshhil7KW2KWT1x7jpEEB-PdWnpVUCuGBkENrrIQUjCYFHFuDy/s1600/share_book_cover.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Ärsyttääkö self-help-kirjallisuus?<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Minua ärsyttää, mutta siitä huolimatta kulutan sitä melko paljon. Ihmisen toiminta, sen taustalla vaikuttavat motiivit ja toiminnan muutos kiinnostavat minua suunnattomasti ja tähän janoon itsehoito-oppaat tarjoavat ajatuksia ja näkökulmia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Itsehoito-oppaiden idea on mielestäni hyvä: Ihmisellä on vastuu valinnoistaan ja hyvinvoinnistaan. Aina on asioita, joita voimme tehdä ja valita ja pääsääntöisesti aktiivinen ote omiin valintoihin lisää tyytyväisyyttä elämään. Self-help kulttuurin ongelma vain on, että se tuntuu olettavan kaiken, <i>siis aivan</i> <i>kaiken,</i> olevan pelkästään itsestä kiinni. Niinpä monissa opuksissa luetellaan liuta helpon kuuloisia ratkaisuja, jotka vain pitäisi ottaa käyttöön ja pim - elämäsi on parempaa! Kukaan ei kerro, että mitäs sitten jos ei jaksa tai pysty?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Maailma on täynnä ratkaisuja ja yleensä ihmiset kyllä tietävät, mitä heidän tulisi tehdä. Olennaisempi ja huomattavasti vaikeammin vastattava kysymys on, että miksi he eivät tee niinkuin tietävät parhaaksi? Tämä ohitetaan monissa itsehoito-oppaissa täysin. Toki kirjoissa on tarjolla erilaisia menetelmiä ja työkaluja esitellyn ratkaisun toteuttamiseksi, mutta väitän, että hienoinkaan metodi ei tuo mukanaan todellista muutosta, jos ihminen ei ole valmis kääntämään katsetta sisäänpäin edes hetkeksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Niinpä yllätyin iloisesti muutama päivä sitten, kuunnellessani äänikirjaa "Kuinka olla piittamatta p*skaakaan" (Mark Manson, 2018). Ei ärsyttänyt. Päinvastoin, nauroin välillä vedet silmissä viiltävän osuville vertauskuville ja nyökyttelin myöntyvästi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pakkopositiivisuuden, supersuorittamisen ja valmiiden ratkaisujen sijaan Manson kehottaa panostamaan itsetuntemukseen, omien arvojen pohdintaan ja hyväksymään sen, että elämä on välillä aika hanurista, mutta viis siitä. Hän ei jaa viiden kohdan vinkkilistaa parempaan elämään vaan haastaa lukijan tarkastelemaan omaa toimintaa ja toiminnan motiiveja, siis toisin sanoen, olemaan rehellinen itselleen.<br />
<br />
Kuten kirjan nimestäkin voi jo päätellä, kirjoitustyyli on ronski. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sanoma olisi kevyt. Manson on onnistunut kirjoittamaan auki jatkuvaa onnellisuutta tavoittelevan self-help kulttuurimme nurjat puolet, vaipumatta kuitenkaan synkistelyyn. Kirjaa kuunnellessa tulin pohtineeksi samoja teemoja merkityksellisyydestä, epäonnistumisesta ja keskinkertaisuudesta kuin monia kertoja aiemmin psykologisten tai filosofisten tekstien parissa. Nyt vain paljon viihdyttävimmissä merkeissä, sillä samat asiat oli ilmaistu kaljana ja makkarana. Suosittelen!<br />
<br />
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-85981095102883749952018-07-20T15:04:00.001+03:002018-07-20T15:04:06.275+03:00Terveisiä somelomalta<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVy7RGHp82-XRk7gHJxTnPw3w-3YJwdjB2Beua5JkrdGqSvYLIOsq2orpzSChDwbvcFmXUl1mE3-8rcGXb8kK8gtt3SMHDFjVqplICElNdEh6wL1IVF403lJBO1QMYDvhiUIJV88WYmVfn/s1600/IMG_0528.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVy7RGHp82-XRk7gHJxTnPw3w-3YJwdjB2Beua5JkrdGqSvYLIOsq2orpzSChDwbvcFmXUl1mE3-8rcGXb8kK8gtt3SMHDFjVqplICElNdEh6wL1IVF403lJBO1QMYDvhiUIJV88WYmVfn/s640/IMG_0528.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Sometaukoni päättyi eilen. Viimeiset kaksi viikkoa olen elänyt ilman Instagramia ja Facebookia, paria erikoistilannetta lukuunottamatta.<br />
<br />
Ajatus breikistä heräsi, kun huomasin mieleni käyvän jatkuvilla kierroksilla. Päässä pöhisi sellainen tasainen surraus, jossa oli vaikea keskittyä tai olla läsnä. Tuntui kuin tekisi koko ajan hirveästi kaikkea, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, etten oikeasti tehnyt kovinkaan montaa asiaa. Ainoastaan hilluin somessa kaikki ne ajat, jolloin olisin vain voinut olla ja tehdä mitä huvittaa.<br />
<br />
Havainto oli hämmentävä, sillä en ole koskaan kokenut somen olevan kovin merkityksellinen osa elämääni. En kuvaa jokaista ruoka-annostani tai ystävien kanssa vietettyä iltaa, saati valitse käyntikohteitani niiden kuvauksellisuuden suhteen. Kuitenkin selatessani jatkuvasti puhelimen ruudulta hetkiä ihmisten elämistä, joista osaa en edes henkilökohtaisesti tunne, oli myönnettävä, että some vei merkittävän osan ajastani ja ehkä myös energiastani.<br />
<br />
Päätin siis kokeilla ja katsoa, millaisia vaikutuksia somepaastolla olisi elämääni.<br />
<br />
Äkkiseltään tauon aloittaminen oli melko vaikeaa. Meinasin päätyä selaamaan somefeediä vahingossa lukuisia kertoja. Tottumuksesta, nähkääs (ja ihan vähän ehkä riippuvuudestakin).<br />
<br />
Hyvin pian päähän tuntui kuitenkin tulevan lisää tilaa. Sellaista väljyyttä, jossa ajatukset voivat virrata kiireettä alusta loppuun. Aiemmin tästä tilasta olivat ajatusteni kanssa kilpailleet tutun tuttujen lomadiat, ruokailut ja lemmikit. Nyt tuli jopa tylsiä hetkiä.<br />
<br />
Tylsät hetket olivat aluksi ihan mukavia. Muistutus siitä, kuinka paljon vapaata aikaa päivään mahtuukaan. Huvittavaa kuitenkin oli, että loppua kohden aloin täyttämään näitä tyhjiä hetkiä uudelleen. Nyt vain selasin alituiseen sääennustetta ja vauva.fi- keskustelupalstan sisältöä. Että molempi pahempi kai.<br />
<br />
Toinen merkittävä muutos oli keskeytysten väheneminen. Muutama vuosi sitten muistan lukeneeni naureskellen otsikon, jossa nykyihmisen keskittymiskykyä verrattiin kultakalan tasoon. Vaikka otsikon väittämä varmasti huttua olikin, niin ennen somepaastoa katsoin luuriani vähintään kerran, pahimmillaan kymmeniä kertoja tunnissa.<br />
<br />
Tauon aikana havainnollistui, kuinka harvoin oikeasti keskityn yhtäjaksoisesti esimerkiksi ruuanlaittoon. Otan kyllä mindfulnesshetkiä päivittäin, mutta muutoin keskeytän itse oman toimintani alinomaa. Katsomalla vain <i>yhden pikkujutun, </i>tulen pirstaloineeksi päivääni yllättävän paljon. Elämäntilanteessa, jossa tulee keskeytetyksi muutenkin jatkuvasti lasten toimesta, tällainen oman toiminnan sabotoiminen tuntuu ihan älyttömältä.<br />
<br />
Se mitä somesta selvästi kaipasin, oli kavereiden kuulumiset. Suurin osa ystävistäni asuu muilla paikkakunnilla ja vaikka pidämme monien kanssa yhteyttä muutenkin, mahdollistaa some arkipäiväisten asioiden jakamisen ihan eri tavalla. Ei kukaan soita uudesta mekosta tai mukavasta uintireissusta, mutta sosiaalisessa mediassa nämä asiat on helppo jakaa.<br />
<br />
Mitään somevastustajaa minusta ei siis tauon aikana tullut. Jatkossa aion kuitenkin keskittää somen käytön selkeämmin tiettyihin ajankohtiin. Avaan sosiaalisen median kerran tai kaksi päivässä ja vietän siellä ajallisesti enintään tunnin. En myöskään kaiva luuria esiin jokaisen tyhjän hetken iskiessä vaan tylsistyn rohkeasti.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<i>Kuva: Petri Puuronen</i><br />
<i><br /></i></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-82381527711695659572018-07-04T22:58:00.000+03:002018-07-04T22:58:15.505+03:00Kesä, älä jätä!<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhii1lczqrpXRa619G3XOBN2RslzJ8rGxGCYSylEcEYltu5GeC3OtKC7KMTr4Rlk4RVi_JYnYAh_YsbODVRINqcU3OwUc8e0tDjIY4tKfBy5JHqAPGmgdGoIjl3sqXLmGaRq6_kFaiG-oRu/s1600/IMG_0468.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhii1lczqrpXRa619G3XOBN2RslzJ8rGxGCYSylEcEYltu5GeC3OtKC7KMTr4Rlk4RVi_JYnYAh_YsbODVRINqcU3OwUc8e0tDjIY4tKfBy5JHqAPGmgdGoIjl3sqXLmGaRq6_kFaiG-oRu/s640/IMG_0468.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Kävelen puistoalueen reunaa. Suojakertoimilla kuorrutettu ihoni kimaltelee päivänvalossa. Huolettoman oloinen vastaantulija hymyilee aurinkolasiensa takaa ja minä hymyilen takaisin. Illalla ennen nukkumaanmenoa ripustan uintireissulta puolikosteiksi jääneet pyyhkeet portaiden kaiteelle kuivumaan. Käsivarsissa polttelee vielä päivänpaiste, nukahdan silti helposti, sillä aamulla ei tarvitse lähteä mihinkään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joka vuosi odotan kärsimättömänä kesää saapuvaksi. Sitä alkukesän vaaleanvihreää runsautta, joka puskee kaikkialta esiin ja sitä megalomaanisesti lisääntyvää valoa, yötöntä yötä sekä paahtavia hellepäiviä. Ensimmäiset aurinkoiset päivät yhdistettynä vastaleikatun nurmen tuoksuun on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa.<br />
<br />
Kuitenkin viimeistään juhannuksena alan hätääntyä. Iskee huoli siitä, että heinäkuu saapuu ihan kohta ja kesä sujahtaa pian ohi. Ehdinkö nauttia siitä riittävästi? On käsittämätöntä miten kesäkuun kolme ensimmäistä viikkoa ovat tunnelmaltaan niin erilaiset. Kuun alussa sitä ajattelee, että tässähän on kaikki maailman aika nauttia tulevasta kesästä ja muutaman viikon kuluttua sitä laskee ahdistuneena jäljellä olevia viikonloppuja ja lomapäiviä, vaikkei loma ole vielä edes alkanut.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Rakastan kesää valtavasti. Kuitenkin samaan aikaan tieto valon ja lämmön rajallisuudesta saa minut stressaantuneeksi juuri silloin, kun niitä olisi tarjolla. Koen alituiseen painetta iloita jokaisesta lämpimästä minuutista, sillä takaraivossa hakkaa pelko, että hetkenä minä hyvänsä kesä voi olla mennyttä. Vähän samanlainen olo kuin rakastumisen alkuhuumassa, kun tekisi koko ajan mieli liimautua toisen kylkeen, ettei tuo tunne ikinä hiipuisi. Mutta hiipuuhan se. Yhtälailla kesä arkipäiväistyy ja helteisiinkin tottuu. Näillä leveysasteilla sitä vain tulee jätetyksi, ennen kuin ehtii kyllästyä.<br />
<br />
Siis universumi, anna meille vielä helleaalto!<br />
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-84844862042295464772018-06-06T17:39:00.000+03:002018-06-06T17:39:37.157+03:00Olisinpa tiennyt<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2TVnf9sSBf-TpyYaMvgwajlwGmpCkgL7MbofVzlt0DivikCdc58MlA4eJ5PdgCC8lnLpJJDGeoAyuZbRwfbgRkVH-Bf_7T_NDsUawHTJlA9wPYXsFx1yKfUkjymu0q0t2Vz7RV2RFi6Xz/s1600/reetta+9lk.+2.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="300" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2TVnf9sSBf-TpyYaMvgwajlwGmpCkgL7MbofVzlt0DivikCdc58MlA4eJ5PdgCC8lnLpJJDGeoAyuZbRwfbgRkVH-Bf_7T_NDsUawHTJlA9wPYXsFx1yKfUkjymu0q0t2Vz7RV2RFi6Xz/s640/reetta+9lk.+2.jpeg" width="428" /></a></div>
<br />
<br />
Olisinpa tiennyt, että ehjimmät meistä on kasattu sirpaleista. Tiennyt, että rikkinäisyyttään ei tarvitse hävetä, sillä kaikki särkyvät joskus. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olisinpa tiennyt, että apua voi pyytää vaikka pärjäisi yksin. Että vaikka pystyn, se ei tarkoita, että minun täytyy.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olisinpa tiennyt, että aikuiseksi ehtii kyllä. Vastuuta tulee, välillä jopa enemmän kuin jaksaisi kantaa. Aika ei lopu kesken.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olisinpa tiennyt, että itselleen voi kelvata, vaikkei jollekin toiselle kelpaisikaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olisinpa tiennyt, että minullakin on väliä.</div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olisinpa tiennyt, että ne ihmiset, joiden hyväksyntä tuntui silloin elintärkeältä eivät ole kuvioissa lopun ikää. Useimmat eivät edes kokonaista vuotta. Ja että silloin, kun hyväksyntä tulee hakematta, olen oikeiden ihmisten seurassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-90932040459541857472018-06-02T20:31:00.001+03:002018-06-02T20:31:38.110+03:00Keho on ihmeellinen, vaikka se ei olisi kaunis<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGtCVKXF8FubMVCwDRjxF_N_XZL2q0aS3FdmYu6Mfy_8mWaSOUKvS7tZxecs3UfIF2jqOUIxIg5aoc4eFKpyS0TLsipAzoqzw_1Bp-LjMcA0Ymz_euabtEvxflLaQ0na1fk1VDNekCmcTA/s1600/IMG_0347.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1071" data-original-width="1600" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGtCVKXF8FubMVCwDRjxF_N_XZL2q0aS3FdmYu6Mfy_8mWaSOUKvS7tZxecs3UfIF2jqOUIxIg5aoc4eFKpyS0TLsipAzoqzw_1Bp-LjMcA0Ymz_euabtEvxflLaQ0na1fk1VDNekCmcTA/s640/IMG_0347.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Muistan, kuinka kevään tullen askartelin jääkaapin oveen motivaatiojulisteen. Liimasin paperille kuvan täydellisestä vatsasta ja kirjoitin viereen ranskalaisin viivoin ohjeita, joita tulisi noudattaa. <i>Ei herkkuja, syö terveellisesti...</i> Julisteen ylälaidassa komeili otsikko "Kesäksi bikinikuntoon!". Elettiin vuotta 2005, opiskelin lukiossa ensimmäistä vuotta ja laihdutin taas.<br />
<br />
Aamut aloitin kolmen vartin meikkausrituaalilla ja tuijottelin peilikuvaani arvioiden, mikä kaikki kropassani oli vialla. Tunsin morkkista jokaisesta herkusta, jonka erehdyin suuhuni laittamaan ja puristelin inhoten vähäisiä vatsamakkaroitani.<br />
<br />
Vaatekokoni oli tuolloin 36-38 ja painoindeksini normaali eli mitään todellista tarvetta painon pudotukselle ei siis ollut. Olin kuitenkin vakuuttunut, että laihduttamalla elämästäni tulisi parempaa. Varma siitä, että muutaman kilon kevyempänä onnellisuus ja hyväksyntä olisivat helpommin saavutettavissa. Lisäksi kevään näännytysdieetti vaikutti kuuluvan naisena olemiseen mitä keskeisimmin.<br />
<br />
Enää en muista putosiko kiloja dieetin myötä vai ei, mutta rannalla en loikoillut sinä kesänä ollenkaan. Enkä monena kesänä sen jälkeenkään, sillä "rantakunto" jäi aina muutaman kilon päähän.<br />
<br />
Surullista on, että tarinani on aika tavallinen. Moni kamppailee alati ulkonäön ja kehonkuvansa kanssa. <a href="http://www.doria.fi/handle/10024/74546" target="_blank">Erään tutkimuksen</a> mukaan suomalaisista naisista puolet ja miehistä kolmasosa kokee tyytymättömyyttä omaan kehoonsa ja <a href="https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/haluatko-onnistua-painonhallinnassa-pitkalla-aikavalilla-ala-laihduta-ja-syo-saannollisesti" target="_blank">noin puolet aikuisista laihduttaa jatkuvasti</a>. Kyse ei siis ole vain teinityttöjen ongelmasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioqJccWDKP_mreFMPtrPRxWrgwkGqf0Oqupk1uEtl2t4Pq7seDXq-KisBKzpBULMOXgTt5xURcGS-x6Fz2ejSCx1KQUiPTQ9vnvuQ6hr9U1LspZblE_YsFWf_BGW8x2_O2hX5C-FMQPbxq/s1600/IMG_0339.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioqJccWDKP_mreFMPtrPRxWrgwkGqf0Oqupk1uEtl2t4Pq7seDXq-KisBKzpBULMOXgTt5xURcGS-x6Fz2ejSCx1KQUiPTQ9vnvuQ6hr9U1LspZblE_YsFWf_BGW8x2_O2hX5C-FMQPbxq/s640/IMG_0339.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Sen vuoksi tervehdinkin viime vuonna <a href="https://psykologiyrittaa.blogspot.com/2017/01/vaakakapina.html">Suomeen rantautunutta kehopositiivisuusilmiötä</a> ilolla. Kehopositiivisuus on hieno ja kaivattu näkökulma, joka ravistelee ja laajentaa kauneusihanteita, tehden erimuotoiset ja -kokoiset ihmiset näkyviksi. Tämä on mahtavaa ja vaikutukset muotimaailmassa ovat jo nähtävissä. Äskettäin puhelimen näytölle pompahti uikkarimainos, jossa bikineitä esittelevän mallin vatsan seutu oli jopa vähän pehmeä. Jes!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Näiden kuvien näkeminen on monessa suhteessa hyvin vapauttavaa. Vaikka olen jo pitkään suhtautunut omaan kroppaani huomattavasti lukioaikoja armollisemmin, on silti helpottavaa nähdä mainoskuvassa vartalo, joka muistuttaa edes jollain lailla omaani. Se antaa viestin, että erilaiset kropat todella ovat ok. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Samaan aikaan minua hieman häiritsee se, kuinka paljon kehopositiivisuuskin keskittyy ulkonäköön. Tietyllä tapaa kauneuskriteereiden laajentaminen tulee alleviivanneeksi kehon ulkoisen muodon merkitystä. Ajatusta, että vain kaunis keho kelpaa ja näitä kauneuden normeja muuttamalla useampi keho voi olla hyväksytty ja arvokas. Niin kuin kehon tärkein ominaisuus olisi näyttää hyvältä.</div>
<br />
Kuitenkin jokaisen ihmisen keho on upea, monimutkainen systeemi, joka antaa lukuisia aiheita iloon. Voimme liikkua, tuntea ja aistia. Voimme opetella uusia taitoja, kuten juoksutekniikan ja muistamme vanhat taidot, kuten pyörällä ajon, vuosienkin jälkeen.<br />
<br />
Taitojen lisäksi kehomme huolehtii hetki toisensa perään siitä, että pysymme elossa. Se säätelee vireystilaamme, ohjaa ruuansulatusta ja muistaa hengittää. Reagoi nopeasti vaaran uhatessa ja palautuu ennalleen turvallisessa ympäristössä. Nämä prosessit tapahtuvat kropassamme automaattisesti, riippumatta siitä pidämmekö kehoa kauniina vai emme.<br />
<br />
Silloinkin, kun keho sairastuu tai vammautuu, se pyrkii parantamaan itseään tai mukautumaan rajoitteisiin. Ihmiskehon ihmellisyyttä on tutkittu Antiikin ajoista asti, emmekä vieläkään täysin ymmärrä sen toimintaa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna se miltä keho näyttää, ei tunnu kovin tähdelliseltä seikalta.<br />
<br />
Siksi toivoisin kehopositiivisuuskeskusteluun enemmän puhetta siitä, mihin keho pystyy. Sitä, että lapsen saamisen jälkeen voisi iloita kehosta, joka on uuden elämän mahdollistanut eikä huomio menisi siihen, että voinko hyväksyä muuttuneen kroppani vai en. Sillä ainakin omalla kohdallani vahva ulkonäköön keskittyminen vie huomion siltä tärkeämmältä eli miten keho jaksaa.<br />
<br />
Painotan vielä sitä, että tarkoitukseni ei ole missään nimessä väheksyä nykyistä kehopositiivisuusliikettä ja sen merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Mitä useampi ihminen pystyy ystävystymään oman kroppansa kanssa ja vapautumaan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10144331">kehohäpeästä</a>, sen parempi. Välillä kuitenkin kaipaisin muistutusta siitä, että oma keho on kullanarvoinen, vaikkei jokaista selluliittimuhkuraansa osaisikaan rakastaa.<br />
<br />
<br />
<i>Lisää aiheesta:</i><br />
<i><br /></i>
<a href="https://psykologiyrittaa.blogspot.com/2017/11/keskinkertaisuuden-ylistys.html" target="_blank"><i>Keskinkertaisuuden ylistys</i></a><br />
<i><br /></i>
<i><a href="https://psykologiyrittaa.blogspot.com/2017/08/ihana-mina-ihana-sina.html" target="_blank">Ihana minä, ihana sinä</a></i><br />
<i><br /></i>
<a href="https://psykologiyrittaa.blogspot.com/2017/01/vaakakapina.html" target="_blank"><i>Vaakakapina</i></a><br />
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-8758025006673440052018-05-25T17:31:00.001+03:002018-05-25T22:07:54.397+03:00Pohjois-Norjan roadtrip<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw918c16oZC09l46OZgPDMIhWzgNFd6epHwLU1J348QT5Rx28ETYzTztPvcivpW9eSgwatOnNMaK8aMvXYRjA-eu7TRoRYu29Hy8mi9sQgolpLoXgem-AS4k6Q_XH_ifezuM1oWmS6zj75/s1600/IMG_0340.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw918c16oZC09l46OZgPDMIhWzgNFd6epHwLU1J348QT5Rx28ETYzTztPvcivpW9eSgwatOnNMaK8aMvXYRjA-eu7TRoRYu29Hy8mi9sQgolpLoXgem-AS4k6Q_XH_ifezuM1oWmS6zj75/s640/IMG_0340.jpg" width="640" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrjC_uS2fLNhHAvyoBfahsLGc2Bhf4eIHwNO-vSD0z-bn43WtzrgrSKivfguUjbUpWdWjg1ETXTYpzucwYA3lRCajI0QiR2-47jNJ9FmAOVnEW93W5VgI6eAOUJFWLqUZhzl3q6ptvfhdM/s1600/IMG_0266.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Aurinko häikäisi suoraan silmiin, kun tähyilin ikkunasta taivaalle. "Pysäytä!" kiljuin ja mies hiljensi läheiselle bussipysäkille. Olin juuri huomannut suuren linnun liitelevän taivaalla. Säntäsin ulos autosta ja tiirailin kauemmas kaartelevaa lintua leveä hymy kasvoillani - se oli maakotka.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Olimme Enontekiöllä, matkalla kohti Suomen ja Norjan rajaa. Appiukolta lainatun dieselmaasturin peräkonttiin oli sullottu villapaitoja ja kestokassillinen kuivamuonaa. Muksut tuijottivat lastenohjelmia tabletista. Seuraavat neljä ja puoli päivää kiertelisimme Pohjois-Norjan jylhiä maisemia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;"><b>SKIBOTN</b></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Lähes välittömästi rajanylityksen jälkeen kasvillisuus alkoi rehevöityä ja tunturit vaihtuivat korkeisiin vuoriin. Mutkittelimme kapeahkoa vuoristotietä alas ja hieman ennen Skibotnin kylää käännyimme hiekkatielle kohti majapaikkaa, <a href="http://www.strandbu.no/?page=home&locale=en" target="_blank">Strandbun leirintäaluetta</a>. Leuto tuuli puhalsi hiuksissa ja lapset kirmasivat t-paitasillaan leirintäalueen pihassa, kun kannoimme reppuja mökkiin. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Skibotn (suom. Yykeänperä) sijaitsee Lyngenin vuonossa noin 50 kilometriä Kilpisjärveltä luoteeseen. Etäisyys Suomen Lappiin on lyhyt, mutta muutos maisemassa valtava. Lumihuippuisia vuoria näkyi silmänkantamattomiin ja kirkkaan sininen meri sekä tuuheat havupuut toivat tuulahduksen lämpimistä maista. Näkymä oli suoraan kuin matkanjärjestäjien mainoksista, mihin tahansa ilmansuuntaan katsoi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Skibotn näytti olevan myös paikallisten silmissä suosittu lomakohde. Reilun 500 asukkaan kylässä on kolme leirintäaluetta, joista kaikki olivat täynnä norjan rekisterikilvin varustettuja asuntovaunuja, pienten puutarhamökkien kyljessä. Enkä ihmettele, kyllä täällä kelpaa lomailla. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Skibotnissa on useita <a href="https://visit-lyngenfjord.com/en/?Article=81" target="_blank">vaellus- ja maastopyöräreittejä</a> ja alue on ilmeisesti myös kalastajien ja vapaa-laskijoiden suosiossa. Paikallisten mukaan monille hyville näköalapaikoille pääsee sulan maan aikana autollakin, kun vain suunnistaa keskustasta taustalla näkyvän vuoren suuntaan. Me ihastelimme vuoria rannalta käsin, lasten kerätessä simpukankuoria kotiinviemisiksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJCDljM5CFrxy0jlp4BRTbzOqkQANOo5zKvz9_wZ9E4fTpYJ3HWPkG5yZikT-FT5QDVj67oQjt3cBfftjUD5xU9bZ0a1P-7gsiU6tGZcU4KwxqLMfxwYdF9ApDNYH1oEb60HZYY8D03R9d/s1600/IMG_0300.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJCDljM5CFrxy0jlp4BRTbzOqkQANOo5zKvz9_wZ9E4fTpYJ3HWPkG5yZikT-FT5QDVj67oQjt3cBfftjUD5xU9bZ0a1P-7gsiU6tGZcU4KwxqLMfxwYdF9ApDNYH1oEb60HZYY8D03R9d/s640/IMG_0300.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm9bH2b8AuSS_4mlNUujMTOvA0vdaVonrb8cz0AXLt-2mbIWpZ8cSwhHWv4iPEDQu0-WwKKliMe103P5CDgdsRJdIrWUR7_7Lbd7So18f87i3IY8ZupoiI_6wGsYImYLqNPMKzlu2a8ZBt/s1600/IMG_0210.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1058" data-original-width="1600" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm9bH2b8AuSS_4mlNUujMTOvA0vdaVonrb8cz0AXLt-2mbIWpZ8cSwhHWv4iPEDQu0-WwKKliMe103P5CDgdsRJdIrWUR7_7Lbd7So18f87i3IY8ZupoiI_6wGsYImYLqNPMKzlu2a8ZBt/s640/IMG_0210.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_F1fd-9RmQTfrQoSff47-RQOZbU4Uduj6CBBZh7NmCzRS5wXlms5hU7a76soJAyiMavdZTfFiU_Vr5FtXoTXA298yGNbs3qw2dVk9xpCeMGYAoukO-wM7llkIBaTRuWKsp2ts0FvOyGQo/s1600/IMG_9955.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_F1fd-9RmQTfrQoSff47-RQOZbU4Uduj6CBBZh7NmCzRS5wXlms5hU7a76soJAyiMavdZTfFiU_Vr5FtXoTXA298yGNbs3qw2dVk9xpCeMGYAoukO-wM7llkIBaTRuWKsp2ts0FvOyGQo/s640/IMG_9955.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<b>ALTA</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Skibotnista kohti Altaa. Ajoreittiä oli kehuttu yhdeksi Pohjois-Norjan hienoimmista, eikä suotta. Vasemmalla avautui näkymä merelle ja vastarannan pieniin kalastajakyliin ja oikealla puolella kohosi jyrkkä vuorenseinämä vesiputouksineen.<br />
<br />
Välillä tie kohosi jyrkkään nousuun ja kiikuimme lumihuippuisen vuoren päälle. Vatsan pohjaa kihelmöi, kun laskettelimme huipulta takaisin alas rannikolle. Toisinaan tie oikaisi vuoren läpi, jolloin ajoimme pimeässä tunnelissa useamman kilometrin. Ne olivat ehdottomasti reitin ahdistavimpia hetkiä, mutta säästivät matka-aikaa melkoisesti.<br />
<br />
Osa tienpätkistä oli varustettu puomein ja varoituskyltein, sillä huonon kelin sattuessa tiet joudutaan sulkemaan. Varsinkin talvisaikaa lunta voi sataa hetkessä niin suuria määriä, että auraamattomilla teillä ajeleminen on hengenvaarallista. Nytkin säätiedotus varoitti maanvyöryistä, jotka huonolla tuurilla valuvat ajoväylälle ja katkaisevat matkanteon. Meidän onneksemme ajokeli oli mitä mainioin; aurinko paistoi ja tiet olivat sulat.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_HsIgnDQQBH_51RYdk-_kgu152EfhGQy95j2__NZ9l2iO4DJSrDvMSqbyMmNdkdBYPJPUjF6Qfb43xeRrDxgoCCA9rrDZMUCZ12LvIabxy9gAEsNF3gNyv85Y_6tT8kLBPrvjtDkhW3vP/s1600/IMG-20180513-WA0002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_HsIgnDQQBH_51RYdk-_kgu152EfhGQy95j2__NZ9l2iO4DJSrDvMSqbyMmNdkdBYPJPUjF6Qfb43xeRrDxgoCCA9rrDZMUCZ12LvIabxy9gAEsNF3gNyv85Y_6tT8kLBPrvjtDkhW3vP/s640/IMG-20180513-WA0002.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;">Tauko jossain Skibotn-Alta välillä. Kuva: Petri Puuronen</td></tr>
</tbody></table>
Ajoimme lukuisten pikkukylien halki, joissa eri väriset puutalot nököttivät vieri vieressä ja punaiset venevajat koristivat rantaa. Vajojen vieressä kolmion muotoisissa rakennelmissa kuivatettiin kalaa. Huomasimme yhden pikkukylän rannassa nuotiopaikan ja pysähdyimme evästauolle. Lahjoin lapset keksillä hiljaisiksi, istuin aloilleni ihailemaan maisemaa ja hengitin keuhkoihin meri-ilmaa. Termarikahvi ja kuivahko eväsleipä eivät ole tainneet koskaan maistua niin hyviltä.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrflqhuB23e8YFP1-3QspgHyHKps1S34GAK0K6M1KrujGYDUcY3Dx8uIYsn2ylh4Kdo3yeZ6pw4PKkFFCzT1sZGBR9_M2VqMKKCruNk7SGiDtoZr7g_xOFIFPqDzdxgOxsphhV9Q3sSCYI/s1600/IMG_20180511_123421.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrflqhuB23e8YFP1-3QspgHyHKps1S34GAK0K6M1KrujGYDUcY3Dx8uIYsn2ylh4Kdo3yeZ6pw4PKkFFCzT1sZGBR9_M2VqMKKCruNk7SGiDtoZr7g_xOFIFPqDzdxgOxsphhV9Q3sSCYI/s640/IMG_20180511_123421.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Rehellisyyden nimissä on todettava, että parasta Altassa oli matka sinne. Hieman alle 20 000 asukkaan kaupunki ei ole tunnelman tai arkkitehtuurin osalta mikään helmi, mutta palveluita oli tarjolla selvästi muita pysähdyskohteitamme enemmän. Siinä missä Skibotnissa löysimme yhden kaupan ja kahvilan, oli Altassa valinnanvaraa. Yövyimme hotellissa, söimme ulkona ja tankkasimme auton loppuosuutta varten.<br />
<br />
Kulinaristisessa mielessä Alta oli myönteinen yllätys. Ravintolavalikoimaa oli paikkakunnan kokoon nähden reilusti ja keskustan <a href="http://www.duverden.no/alta/" target="_blank">Du Verden Matbar</a>issa ruoka oli todella maukasta, annokset sopivan kookkaita ja norjalaisittain kohtuuhintaisia. Pulitimme nelihenkisen perheen ruokailusta noin 60e ja kerrankin jokainen perheenjäsen oli tyytyväinen annokseensa. Erityiskehut ansaitsee ravintolan herkullinen vegelautanen.<br />
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqBA3wNZJ0R8uxUnyjlCNqCaaNWShR001NvFd3YXqJUpwR5dz9b8SdzuOGJAeYzOLtUg32R7hh6iLGYZ7_slLAVxQOZaZkGrEaN3A7MLb_M7Qi9LgC1biqk7DWq4xr22YGw163ozndhCmp/s1600/IMG_0378.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqBA3wNZJ0R8uxUnyjlCNqCaaNWShR001NvFd3YXqJUpwR5dz9b8SdzuOGJAeYzOLtUg32R7hh6iLGYZ7_slLAVxQOZaZkGrEaN3A7MLb_M7Qi9LgC1biqk7DWq4xr22YGw163ozndhCmp/s640/IMG_0378.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Vaikka Altan kaupunki ei ensisilmäyksellä säväyttänytkään, on alueella pitkä ja mielenkiintoinen historia. Alta tunnetaan vanhana kauppapaikkana ja siellä on säilynyt suurimmat kivikautiset kalliomaalaukset koko Pohjois-Euroopassa. Kalliomaalaukset ovat Unescon perintökohde ja niihin pääsee tutustumaan <a href="https://www.altamuseum.no/">Alta-museo</a>n ulkoilmanäyttelyssä. Vanhimpien kaiverrusten arvellaan olevan yli 7000 vuotta vanhoja. Kierroksella on pituutta kolme kilometriä ja se on mahdollista kiertää itsenäisesti audio-oppaan tai esitteen kanssa.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje8xP7upMGUz6oueTzluS2dVqtcOM7q-bD-_2mMtBiV6KHHB-WOyzLkONwKl8ZZGfSU7pTIUgninJWDYYai_s9SWgRlnqnnFvHv2Z6SqbyT4hnDUnDydVqQgU3EjgjzfvBeXzatnBRMnGR/s1600/IMG_0386.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje8xP7upMGUz6oueTzluS2dVqtcOM7q-bD-_2mMtBiV6KHHB-WOyzLkONwKl8ZZGfSU7pTIUgninJWDYYai_s9SWgRlnqnnFvHv2Z6SqbyT4hnDUnDydVqQgU3EjgjzfvBeXzatnBRMnGR/s640/IMG_0386.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;">Arvatkaa mikä kaiverrus oli lasten lemppari?</td></tr>
</tbody></table>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh-inDawgee0M2H2ACeHgVZ4ZcaKtGGuyJ-fDJznXKOLATbnJfjNGsZCN1wHl8PVlUFHaGXkuEUF1x-W56AmhMYr4uRLXw0x8eiRl3l3f0EYsBmcpck-cuZOV4si66N8JRQmkSNi745yfR/s1600/IMG_20180512_170149.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><b><br /></b></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>KAUTOKEINO</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgib92Vn6nAub-t7pnqHXdgiFViOLlbQ1MId054g9F8rvlVTXzpWRoav9QlrbebFA5PnouoAdXScgSdVDLZCzxCUhVKEK519Ws-n3BVMb-XrH0uWny3v52WEcKfbHvU3PRQNHUfeJ49dtTz/s1600/IMG_0421.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgib92Vn6nAub-t7pnqHXdgiFViOLlbQ1MId054g9F8rvlVTXzpWRoav9QlrbebFA5PnouoAdXScgSdVDLZCzxCUhVKEK519Ws-n3BVMb-XrH0uWny3v52WEcKfbHvU3PRQNHUfeJ49dtTz/s640/IMG_0421.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;">Kuva: Petri Puuronen</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
"Käykää ehdottomasti Juhlsin hopeapajalla!" neuvottiin, kun kyselin vinkkejä reissua varten. Täytyy sanoa, että vierailu oli hämmentävin kokemus hetkeen.<br />
<br />
Ensimmäisenä sisään astuessa pölähdimme keskelle koruseppien työpajaa. Hetken jo luulin erehtyneeni ovesta, mutta iloiset tervehdykset työnteon lomasta toivottivat meidät tervetulleiksi ja kävimme peremmälle. Pian selvisi, että kyseessä ei ollutkaan mikään pieni korumyymälä vaan pikemminkin galleria, lukuisine näyttelyineen.<br />
<br />
<a href="https://www.juhls.no/en">Juhls`n hopeapaja</a>lla valmistetaan koruja saamelaista traditiota kunnioittaen ja siitä inspiraatiota ammentaen. Jokainen koru on tehty paikan päällä käsin, tarkkuudella ja yksityiskohtia vaalien. Myyjän mukaan monilla koruilla on saamelaisperinteessä koristautumisen lisäksi myös toinen merkitys, esimerkiksi <a href="https://www.juhls.no/en/manufacturers/historiske">näiden upeiden palloriipusten</a> on uskottu suojaavan kantajaansa pahoilta hengiltä.<br />
<br />
Olimme talon ainoat asiakkaat. Kiertelin rauhassa esineitä hypistellen, klassisen musiikin soidessa taustalla. Korujen lisäksi talolla oli esillä myös käsitöitä ja taidetta. Yhtäkkiä jostain kuului kovaäänistä määkimistä. Seurasi hetken hiljaisuus ja kunnes kuului uudelleen <i>"määää"</i>. Kävelin äänen suuntaan ja huomasin katselevani ikkunan läpi suoraan lampaiden ja kanojen karjasuojaan. Naurahdin hämmentyneenä. Eläinsuoja on rakennettu suoraan talon kylkeen ja takaseinä on tehty lasista, jolloin taiteen ja korujen parista voi siirtyä ihmettelemään eläinten puuhia.<br />
<br />
Ihmettelyn määrä kasvoi, kun jatkoin kiertelyä. Saavuin huoneeseen, jossa seinillä riippui isoja paimentolaismattoja, pöydillä kultaisia koriste-eläimiä ja buddhapatsaita ja lisäksi huoneen kaareva katto oli vuorattu koristeellisilla peileillä. Tunnelma oli kuin itämaisella basaarilla. Teki mieli nipistää itseään, ihan varmuuden vuoksi. Olin tullut Afganistan-huoneeseen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div>
</div>
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTrlpejzEA8LjTiY-szVZkkDGbDKEZ3k5qxFkimPoxFNLI-OBEI4poskgT_tLU2kzFjHsKCOYOvvbkA0FQF9tAl3s5RmkBOJcqTkjJ5NUmAeiXHdTPragHZQ2D9FDZHpIj736VzQSBLWIz/s1600/IMG_0420.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1101" data-original-width="1600" height="440" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTrlpejzEA8LjTiY-szVZkkDGbDKEZ3k5qxFkimPoxFNLI-OBEI4poskgT_tLU2kzFjHsKCOYOvvbkA0FQF9tAl3s5RmkBOJcqTkjJ5NUmAeiXHdTPragHZQ2D9FDZHpIj736VzQSBLWIz/s640/IMG_0420.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;">Kuva: Petri Puuronen</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Etsin myyjän käsiini saadakseni vastauksia, miten ihmeessä näin kreisi paikka on luotu saamelaisuuden keskiöön, keskelle Norjan Lappia. Koko talossa jokainen nurkka näytti mietityltä aina viimeistä piirtoa myöten ja huoneesta toiseen vaeltaessa tuntui kuin olisi liikkunut maailmoiden välillä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Selvisi, että gallerian perustajat tanskalais-saksalainen pariskunta Frank ja Regina Juhls, olivat tavanneet Kautokeinossa 1950-luvulla. Kautokeino oli tuolloin melko eristyksissä oleva saamelaisyhteisö, jossa perinteinen elämäntapa eli vahvana. Pariskuntaa kiehtoi paikallinen paimentolaiselämä ja pikkuhiljaa he onnistuivat työllistämään itsensä hopeatöillä. Matkustellessaan maailmalla he törmäsivät afganistanilaiseen nomadikulttuuriin ja vaikuttuivat yhtäläisyyksistä näiden kahden kulttuurin välillä. Ikävä kyllä, sodan puhjettua Afganistaniin pariskunnan toive kulttuurin syvemmästä tutkimisesta kävi mahdottomaksi. Kuitenkin kunnioitukseksi sielunsiskoille ja -veljilleen he tahtoivat rakentaa yhden huoneen taloonsa Kautokeinoon, muistuttamaan koetusta yhteydestä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Niinpä ylhäällä pohjoisessa ohikulkijan on mahdollista sukeltaa ihmemaahan, jossa maailmat kohtaavat ja estetiikka hellii silmiä. Absurdia ja avartavaa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Ah, minä niin rakastan Lappia!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtCzUEq63WrxFoY4UiVAs9H-d2a936Xkng8GWwLOOUOzgbGMx0B2qs5XlypXU_zf9TJtpmth_c6nRMMbF2OvdmewpB8eyDaEOW0CypLjFLLaWEKETb0RMwCviq4-ar-0JWUtngfRMk2zFi/s1600/IMG_20180512_170901.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtCzUEq63WrxFoY4UiVAs9H-d2a936Xkng8GWwLOOUOzgbGMx0B2qs5XlypXU_zf9TJtpmth_c6nRMMbF2OvdmewpB8eyDaEOW0CypLjFLLaWEKETb0RMwCviq4-ar-0JWUtngfRMk2zFi/s640/IMG_20180512_170901.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT_AUiLXHVJixl5vAVUlOjXsQp2UdOjF7ItyUR0k3e5u6hXiKo5mvtpseef-eMKBn-OlXtnivgE-l5W-4IvewO8WcOTIjH0qQikUiVvM3b8yDVMw2OvmDD9rTA1TRUvGJi0pAXs9_qS-Bs/s1600/IMG_20180512_170149.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT_AUiLXHVJixl5vAVUlOjXsQp2UdOjF7ItyUR0k3e5u6hXiKo5mvtpseef-eMKBn-OlXtnivgE-l5W-4IvewO8WcOTIjH0qQikUiVvM3b8yDVMw2OvmDD9rTA1TRUvGJi0pAXs9_qS-Bs/s640/IMG_20180512_170149.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
PÄHKINÄNKUORESSA<br />
<br />
Reitti: Rovaniemi-Kittilä- Skibotn-Alta-Kautokeino-Rovaniemi<br />
Matka: 1266km<br />
Parasta: maisemat<br />
Pahinta: tunnelit<br />
Must see: Skibotn satama, <a href="https://www.altamuseum.no/">Alta-museo</a> ja <a href="https://www.juhls.no/">Juhls´n hopeapaja</a><br />
Hox: Majoituskapasiteetti pienissä kylissä on rajallinen, varaa siis majoitus etukäteen.<br />
Säästövinkki: Pakkaa eväät ja kuivamuonaa riittävästi mukaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-68325502787506572962018-05-06T23:17:00.000+03:002018-05-06T23:17:48.378+03:00Kiitos mindfulnessin, ihan hyvää kuuluu.<div style="text-align: justify;">
Osallistuin lauantaina mindfulness-koulutukseen ja yllätin itseni positiivisesti. Mielessä seilasi monenlaisia tunteita ja ajatuksia, kehossa erilaisia aistimuksia niinkuin mindfulness-harjoitteissa on tapana. Silmät kiinni hengitellessä totesin lopulta, että <i>mullehan kuuluu oikeasti ihan hyvää! </i>Ei mitään ruusunpunaista liihottelua ja huolivapaata elämää, mutta sellaista hyvää perusvirettä. Ihan niinkuin olin ajatellut paikan päälle tullessani.<br />
<br />
Yllättävää oli se, että kerrankin tiesin mitä pysähtyessä on vastassa. Tiesin, mitä minulle kuuluu! Voi kuulostaa kummalliselta, mutta antakaas niin selitän.<br />
<br />
Olen istunut monenmoisissa koulutuksissa ja kursseilla aiheeseen liittyen ja lähes aina havahtunut siihen, ettei kaikki ehkä olekaan aivan niin hyvin kuin olin itselleni uskotellut. Aluksi olen lähtenyt kurssille hyvillä mielin, mutta muutaman syvähengityksen jälkeen väsymys tai paha olo on läsähtänyt moukarilla päin näköä. Omien tarpeiden laiminlyönti puskee väkevästi esiin, kun pysähtyy. Noina hetkinä olen joutunut monesti toteamaan, että <i>mulle ei sittenkään kuulu hyvää.</i><br />
<br />
Niinpä oli ilo huomata asioiden olevan tällä kertaa toisin. Pysähtyminen sujui vaivattomasti eikä itsestä paljastunut mitään uutta ja järisyttävää. Oli helppo hengittää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRtFSztH10EHN3ZW-1zBYN-r3-drLXdZZNOT8JwBf7jA9IvKOFV5MTqnud1FXTwkJIhcgJGnueHoKTZPJMVWy2lt2hdBG3giN_5UAEfsMkf_vxY-gbXdNMLe-JMHFF-nM52DQX9r1nKcAt/s1600/IMG_20180506_212042.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1184" data-original-width="1600" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRtFSztH10EHN3ZW-1zBYN-r3-drLXdZZNOT8JwBf7jA9IvKOFV5MTqnud1FXTwkJIhcgJGnueHoKTZPJMVWy2lt2hdBG3giN_5UAEfsMkf_vxY-gbXdNMLe-JMHFF-nM52DQX9r1nKcAt/s640/IMG_20180506_212042.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nämä mahtavat kortit on luonut Pia Westerholm.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
Viime vuoden lopusta lähtien olen tehnyt tietoisuustaitoharjoituksia lähes päivittäin. Hengitellyt, meditoinut, mielikuvamatkaillut, skannaillut kehotuntemuksia ja joogannut. Varsinaisten tekniikoiden lisäksi olen pyrkinyt lisäämään läsnäolon hetkiä arjessa niin yksin ollessani kuin toisten ihmisten kanssa. Ja tiedättekö mitä?<br />
<br />
Tämä vuosi on tuntunut kevyeltä.<br />
<br />
Kevyeltä siitä huolimatta, että aloitin tammikuussa uudessa työpaikassa. Tällaiset tilanteet ovat kaltaiselleni "pakkosaadahommahetihaltuun"-tyypille aina oivia hetkiä ajaa itsensä piippuun. Tehdä ensin työpaikalla kahdeksan tuntia <b>parhaansa, </b>jonka jälkeen miettiä vapaa-ajallaan, minkä voisi tehdä vielä vähän paremmin ja mitä seuraavaksi pitäisi omaksua. Imuun on helppo hypätä, koska tykkään työstäni valtavan paljon. Pidemmän päälle täysillä paahtaminen käy kuitenkin raskaaksi.<br />
<br />
Aiemmin olisin vastaavassa elämäntilanteessa painanut kaasua ja monen muun tavoin, tinkinyt ajasta itseni kanssa. Enkä vähiten sen vuoksi, että kuormittuneena itsensä kohtaaminen on niin kovin työlästä. Liekö toistuva päin seinää juokseminen viimein opettanut jotain vai ei, mutta jokatapauksessa nyt päätin toimia toisin. Hyvä niin.<br />
<br />
Sitoutuminen päivittäiseen tietoisuustaitoharjoitteluun on ollut paras päätös pitkään aikaan ja harjoittelu on näköjään tuottanut tulosta. Kun pysähdyn itseni kanssa päivittäin, pysyn kartalla siitä miten voin enkä tule toimineeksi itseäni vastaan. Silloin ei tarvitse pelätä romahdusta jokaisella viikonloppukurssilla. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tietoinen läsnäolo on pieni, mutta pitkässä juoksussa merkityksellinen teko oman hyvinvoinnin eteen. Minä tarvitsen sitä näköjään päivittäin.<br />
<br />
<br />
Lue myös:<br />
<br />
<a href="https://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/11/mindfulnessharjoituksia-arkeen-x-5.html" target="_blank"><i>Mindfulnessharjoituksia arkeen x 5</i></a></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-8845315320211288512018-04-27T14:39:00.000+03:002018-04-27T14:39:35.884+03:00Miksi joogaan?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHUodG1GqkJ7Qvp7s70IEpSP1GUAcl-yHUn-Ewy7WefwPVJnjlwvJtmRS2m3oq3wDretLVB1hkOjl3cB6mzKC4vC5K6O-u0KGflf9Ejyi7xfZYKiMLip1oRreO3Y8XwHL9LyF7xmxdlRau/s1600/IMG_20180427_115753.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHUodG1GqkJ7Qvp7s70IEpSP1GUAcl-yHUn-Ewy7WefwPVJnjlwvJtmRS2m3oq3wDretLVB1hkOjl3cB6mzKC4vC5K6O-u0KGflf9Ejyi7xfZYKiMLip1oRreO3Y8XwHL9LyF7xmxdlRau/s640/IMG_20180427_115753.jpg" width="640" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Makaan selälläni tummanharmaalla kumimatolla jaloissani raidalliset villasukat. On hieman viileää. Hengitän sisään ja ulos. Ilman tavoitteita, ilman päämäärää. Vain olen.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pysähdyn ja kuuntelen. Mitä minulle kuuluu? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kireitä lihaksia, huolia ja vastuuta. Hoidettavia asioita, ärsyttäviä tilanteita. Vaikeita tunteita, jotka vyöryvät päälle. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Välillä seesteistä ja valoisaa. Iloa siitä, että on olemassa. Ne ovat hyviä hetkiä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisinaan keho taipuu mitä ihmeellisimmälle mutkalle. Solmussakin voi hengittää. Kuulen, kuinka sydän pumppaa verta jäseniin. Keho on ihmeellinen. Kokonainen kaikista vaillinaisuuksista ja epätäydellisyyksistä huolimatta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Välillä pelkkä oleminen riittää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sen vuoksi joogaan. </div>
<br />Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-37557831235240499102018-04-02T11:48:00.002+03:002018-04-02T11:48:56.578+03:00Retkeily lasten kanssa - uhka vai mahdollisuus?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgux8SFZl3bzZRMg6hyphenhyphenWzZdpbZkcAzMNtwj08gjNX_PkV7_vxPZlL0S1UpFeOsulyN_o1GMxy4sGqfGdBHG1oKySl7iSqfZpQG2j_DapeuTSGi1_kZFpnE2im3wy88sxYd0D6Z2U_5a08_J/s1600/IMG_8604.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgux8SFZl3bzZRMg6hyphenhyphenWzZdpbZkcAzMNtwj08gjNX_PkV7_vxPZlL0S1UpFeOsulyN_o1GMxy4sGqfGdBHG1oKySl7iSqfZpQG2j_DapeuTSGi1_kZFpnE2im3wy88sxYd0D6Z2U_5a08_J/s640/IMG_8604.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-size: large;"><i><br /></i>
</span><br />
<i><span style="font-size: large;">"Äiti, voidaanko lähteä retkelle?"</span></i><br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tuuletan aina sisäisesti, kun jompi kumpi muksuista esittää tämän kysymyksen. On vaikea uskoa, että lähiretkeilystä on tullut perheemme yhteinen juttu, varsinkin kun oma suhteeni luontoon <a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/10/en-ole-erapirkko-mutta-retkeilen-silti.html" target="_blank">ei ole aina ollut ihan mutkaton</a>.<br />
<br />
Metsässä samoilu kuulosti pitkään vastenmieliseltä ja pelottavaltakin. Ötökät, karhut, puskapissa ja eksyminen eivät houkutelleet ja mielikuvissani retkeily ei muuta sisältänytkään. Nämä lähtökohdat huomioiden koko perheen retkiharrastus on siis vähintäänkin yllättävää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miten ihmeessä näin pääsi käymään?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEialfBpwg6HikwSgm-m30QliWbh7JPJLdImk2Na1DbxMHmWvITSUexx_ELYp_MC_0nXQDzvDq4Mbdz1IPLFGD0vAY28uaEY0Tl5XhGzLHxv7WLtyS68Am8Yihojbdo9T6xu4AuGU5QizRQQ/s1600/IMG_9941.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEialfBpwg6HikwSgm-m30QliWbh7JPJLdImk2Na1DbxMHmWvITSUexx_ELYp_MC_0nXQDzvDq4Mbdz1IPLFGD0vAY28uaEY0Tl5XhGzLHxv7WLtyS68Am8Yihojbdo9T6xu4AuGU5QizRQQ/s640/IMG_9941.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Ensimmäisenä heitin romukoppaan kaikenlaiset odotukset siitä, kuka voi lähteä retkelle ja millaista retkeilyn tulee olla.<br />
<br />
Aloittamalla pienestä ja keskittymällä asioihin, joista itse saa hyvän mielen, löytyi oma tapa kulkea metsässä. "Lasten ehdoilla" kulkeminen edellytti luopumista tavoitteista ja kilometrimääristä, samalla vapauttaen reissut turhasta suorittamisesta. Tästä syystä kai lopulta retkeilyyn hurahdinkin - kyse olikin rennosta yhdessäolosta ulkoilmassa. Lisäksi metsävisiittien jälkeen huomasin olevani rauhallisempi. Olin rentoutunut ihan vahingossa.<br />
<br />
Nykyään lähdemme metsään säännöllisesti. Lyhyen kokemukseni perusteella olen muodostanut kolme teesiä, joita pyrin retkeillessä noudattamaan. Näiden avulla minä olen löytänyt retkistä ilon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5g_jq-trvW5rCeSRcjCV3-y_iLR1NnwWKq06OlkKeUeTBhHpIpa0YB3RNhOXHyz7q0GRlFmrNzh2-ic4OCIomXfV0Vlz-EIU1gJm6sHvaB_TmqMQ2_ci97RmqYnb-awAe46uMpnyzXxqB/s1600/IMG_9879.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5g_jq-trvW5rCeSRcjCV3-y_iLR1NnwWKq06OlkKeUeTBhHpIpa0YB3RNhOXHyz7q0GRlFmrNzh2-ic4OCIomXfV0Vlz-EIU1gJm6sHvaB_TmqMQ2_ci97RmqYnb-awAe46uMpnyzXxqB/s640/IMG_9879.jpg" width="640" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><span style="font-size: large;">Ihmettele. </span> </b>Muksut ovat siitä mainiota retkiseuraa, että heille maailmassa ei ole niin pientä asiaa, etteikö sitä voisi pysähtyä hämmästelemään. Aikuisena jokaisen hiirenkolon tutkiminen välillä turhauttaa, mutta mihinkäs sitä metsässä on kiire? Kun ihmettelylle antautuu, avautuu itsellekin kokonaan uusi maailma. Eläinten jäljet, lintujen äänet, hyönteiset, kasvilajit ja puun kaarna... Luonto on täynnä ihmeellisiä asioita. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjodpywSKpAEKeFhuq49hSV7w-Qbl8N2qpwrrc9UFIaF8tRgOQR87CIGKZ6YyIOwvz80VRuyHGTXz5ChldA9rcbF1onqOSmDFSLPGiFtRkCs4ShEOFlZfNVbxfzmqzQ-o5i6Psx3HfuaCVX/s1600/IMG_9615.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjodpywSKpAEKeFhuq49hSV7w-Qbl8N2qpwrrc9UFIaF8tRgOQR87CIGKZ6YyIOwvz80VRuyHGTXz5ChldA9rcbF1onqOSmDFSLPGiFtRkCs4ShEOFlZfNVbxfzmqzQ-o5i6Psx3HfuaCVX/s640/IMG_9615.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBKXLx8vre8xzIuneTgbSEl3GVEf4VyEFI4ZJ_o62rPPYCh7OmSKzfkGBeguN9byKlyfeG7B9vtqt0v1r5X5vLm7dOO47fAXf6sc6dhZg0evUqU3Mv1XBQ7hXa-XRkYqUgEjbstiWdUj7G/s1600/IMG_9779.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBKXLx8vre8xzIuneTgbSEl3GVEf4VyEFI4ZJ_o62rPPYCh7OmSKzfkGBeguN9byKlyfeG7B9vtqt0v1r5X5vLm7dOO47fAXf6sc6dhZg0evUqU3Mv1XBQ7hXa-XRkYqUgEjbstiWdUj7G/s640/IMG_9779.jpg" width="640" /></a></div>
<b><br /></b>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<b><span style="font-size: large;">Nauti.</span> </b>Jostain syystä, retkeily oli kuvitelmissani yhtä epämukavuusalueella kykkimistä. Sellaista selviytymistaistelua, jossa kantapäät rakoilla, vaatteet märkinä istutaan alati sammuvan, savuttavan nuotion äärellä ja syödään puolikylmää makkaraa. Ei kiitos.<br />
<br />
Niinpä panostan mukavuuteen. Valitut reitit ovat helppokulkuisia, laavut hyvin varusteltuja, aikuisia enemmän kuin yksi, eväissä on valinnanvaraa ja kelin ollessa kurja, jäädään kotiin. Lisäksi sopiva vaatetus ja laadukkaat retkikamat nostavat reissun mukavuusastetta huomattavasti, satsaan siis niihin. Retkisnobi, joku voisi sanoa, vaan sanokoot. Pääasia on, että viihdytään.<br />
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipzwwpN15s_DrHkPyH6Eq9nGMi8A0hlFZjvQ9utF2vSyz9TVQl37vKR7jpZwfetJZE74btDCxHpd1DkQ3g-Wej5VchTDi8_uhGPw08ayFcZrKweYOJjs6eBO567SWm9v5JmhtXc4KabLL7/s1600/IMG_6102.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipzwwpN15s_DrHkPyH6Eq9nGMi8A0hlFZjvQ9utF2vSyz9TVQl37vKR7jpZwfetJZE74btDCxHpd1DkQ3g-Wej5VchTDi8_uhGPw08ayFcZrKweYOJjs6eBO567SWm9v5JmhtXc4KabLL7/s640/IMG_6102.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hän on osannut nauttia eväistä jo pienestä pitäen. </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<b><span style="font-size: large;">Hermot menee - hyväksy se.</span> </b>Lähtökohta retkeillessä on, että hetkittäin ärsyttää. Joskus lapsella, toisinaan aikuisella. Pienet itkut ja kiukut ovat lapsiperheen vakio, eikä yhteinen metsäretki tee yleensä poikkeusta. Kun tämän tiedostaa, on paljon helpompi suhtautua ja päästä omasta tai lapsen ärsyyntymisestä eteenpäin. Lisäksi metsässä huomion harhautus toisaalle (joka on kokemukseni mukaan paras harmin poistaja) on paljon helpompaa. <i>Huhuilikohan tuolla juuri pöllö?</i> </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että joskus kaikki menee pieleen. Kun on kahlattu umpihangessa laavulle ja noustu takaisin jyrkkään ylämäkeen päivän hämärtyessä, nenä ja varpaat jäässä, on helppo allekirjoittaa takapenkin kommentit <i>maailman kamalimmasta retkestä.</i> Silloin reissujen välissä pidetään pieni tauko.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM7qlOhXGQjXQnuQOxzpfwzXRI_3eTVAUwPNtGI5BkkCrYWTi9wBvTpI17P4KGaSzuSmWBwU20QabOITgz9d7agOwq8zrO0mGDXKqkJCYXQ4EVNRuojWMwteiO9e0stGOPCNgYDEjWPCAW/s1600/IMG_9742.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM7qlOhXGQjXQnuQOxzpfwzXRI_3eTVAUwPNtGI5BkkCrYWTi9wBvTpI17P4KGaSzuSmWBwU20QabOITgz9d7agOwq8zrO0mGDXKqkJCYXQ4EVNRuojWMwteiO9e0stGOPCNgYDEjWPCAW/s640/IMG_9742.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Retkioivallukseni ovat siis enemmän suhtautumistapoja, kuin varsinaisia käytännön vinkkejä. Niitäkin toki on, mutta omalla kohdallani mentaliteetin muutos on ollut ratkaiseva tekijä retki-innostuksen syntymiseen. Lasten kanssa retkeillessä olen päässyt kosketuksiin sellaiseen olemisen tapaan, johon aikuisena menettää helposti kosketuksen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Lisäksi lapset tuntuvat iloitsevan yhteisistä metsäretkistä paljon. Molemmat muksut ovat kiinnostuneita ympäristöstä ja esimerkiksi roskaamista ei ole tarvinnut kahdesti kieltää. Luontoa arvostaa ja haluaa suojella ihan eri tavalla, kun siellä viettää aikaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Ehdottomasti mahdollisuus.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<i>--</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<i>Lue myös:</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<i><a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/02/lapin-8-vuodenaikaa-hankikantokevat.html" target="_blank">Lapin 8 vuodenaikaa: Hankikantokevät</a></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<i><a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/10/en-ole-erapirkko-mutta-retkeilen-silti.html" target="_blank">En ole eräpirkko, mutta retkeilen silti</a></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-29234875823348209372018-03-12T22:50:00.001+02:002018-03-12T22:56:45.941+02:00Ajatuksia tasa-arvokasvatuksesta<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimyEmPjoRA2uopmtvIh8KMfYYHeRV-wFS9gJeXoMLrQZMqLi9uCQr3INxckEhDg_PdAq7e1PSuSNftjs1Lsm9B9v5QdGKV0-Oq-uuGjuRDdGU1sHl_ioi6NeXX4x-Yu6knb7_k2Xl5dn1u/s1600/IMG_4637.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="911" data-original-width="1600" height="364" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimyEmPjoRA2uopmtvIh8KMfYYHeRV-wFS9gJeXoMLrQZMqLi9uCQr3INxckEhDg_PdAq7e1PSuSNftjs1Lsm9B9v5QdGKV0-Oq-uuGjuRDdGU1sHl_ioi6NeXX4x-Yu6knb7_k2Xl5dn1u/s640/IMG_4637.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Minulla on kaksi lasta. Seitsemänvuotias tytär ja neljävuotias poika. Ihania lapsia, sellaisia välittömiä ja iloisia, kuten lapset yleensä ovat. Sellaisia, jotka halaavat, riitelevät, antavat anteeksi ja neuvottelevat. Ihmettelevät ja pohtivat maailman menoa loputtomasti. Siis kertakaikkiaan mahtavia muksuja.<br />
<br />
Lasten kasvattaminen on kuitenkin ehkä vaikein asia elämässäni tällä hetkellä. Vanhemmuus on täynnä jaloja ajatuksia, jotka ovat karisseet matkan varrella vähemmäksi yksi toisensa jälkeen. Usein minulla on näkemyksiä, mitä haluaisin lapsille opettaa, mutta käytännössä ei ole hajuakaan miten. Silloinkin kun periaatteessa tietäisin keinot, ei aina ole taitoa ja vaikka joskus olisikin taitoa, pääsee lopputulos silti yllättämään. Turhauttavan usein joudun palaamaan takaisin lähtöruutuun.<br />
<br />
Varsinkin arvo- ja asennekasvatus on vaikeaa. Lapset imevät vaikutteita ympäristöstä jatkuvasti. Ostin ekaluokkalaiselle jouluna kirjan nimeltä <i>Iltasatuja kapinallisille tytöille.</i> Tarinoita sukupuolinormeja rikkovista tytöistä, jes! Nyt feministiäiti kasvattaa lapsiaan kohti tasa-arvoajattelua, myhäilin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Niinpä luin iltaisin lapsille tarinoita mahtavista tytöistä. Kertomuksia eri aikakausien naisista, jotka ovat kulkeneet ylpeästi omaa tietään. Lapset kuuntelivat mielenkiinnolla ja kävimme monta hyvää pohdintaa satujen lomassa. Hetken jo luulin onnistuneeni.<br />
<br />
Eräänä iltana neljävee alkoi kuitenkin sinnikkäästi inttää tarinan päähenkilön olevan oikeasti poika. Seurasi kiivas väittely faktoista tarkan isosiskon kanssa ja lopulta vahvistin kertomuksen henkilön olevan nainen. Sama väittely toistui ilta toisensa perään. Ihmettelin hieman pojan käytöstä, mutta jatkoin tarinoiden lukemista. Lopulta neljävee karjui jo iltapalapöydässä, että <i>"Sen kiljan nimi voi olla kapinalliset tytöt, MUTTA SEN ON KILJOITTANUT KAPINALLISET POJAT!"</i><br />
<br />
Sillä sekunnilla ymmärsin, kuinka ääliömäisesti olinkaan toiminut. Poikariepu oli kuunnellut kiinnostuneena lukemattomia tarinoita rohkeista tytöistä, samaan aikaan odottaen juttua kapinallisesta pojasta, johon hänkin voisi samaistua. Lopulta ymmärtäen, että sellaista kertomusta ei olisi tulossa. Sydäntä raastaa vieläkin, kun ajattelen tuota hetkeä ja lannistunutta pientä poikaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEpq55Zfy1SDEaLWjevib-EJtpjipkzGeTX5efJ5w1vEtAw2CKjG9NnEQmiVMve0e8latpCoAvsuX-Yz7YohdLDuRcVN4bRi9QfeNSyfskjz0cS8JjYkgHDzVsFdsPRCwkaABELAaMbbC7/s1600/IMG_7117.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEpq55Zfy1SDEaLWjevib-EJtpjipkzGeTX5efJ5w1vEtAw2CKjG9NnEQmiVMve0e8latpCoAvsuX-Yz7YohdLDuRcVN4bRi9QfeNSyfskjz0cS8JjYkgHDzVsFdsPRCwkaABELAaMbbC7/s640/IMG_7117.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Episodin jälkeen aloin miettiä miehistä kerrottavia tarinoita ylipäätään. Pojan syntymän jälkeen minulle on hiljalleen valjennut, kuinka kapea miehen rooli vielä tänäkin päivänä on, mutta vasta nyt havahduin esikuvien yksipuolisuuteen.<br />
<br />
Siinä missä Disney-prinsessat ovat Frozenin, Meridan ja Waianan myötä päivitetty nykyaikaan, ovat fiktiiviset mieshahmot edelleen supersankareita, pelastajia tai naistarinan sivuhahmoja. Tästä runsauden sarvesta voi sitten valita samaistuuko väkivaltaisiin taistelijoihin, urotöitä suorittaviin sankareihin vai vähän hupsuihin taustahenkilöihin. Aika karua. Sillä yhtälailla kun tytöt ansaitsevat esikuvia pystyvistä naisista, on myös pojilla oikeus sukupuoliroolien raja-aitoja kaataviin idoleihin. Siihen, että voisi fanittaa satuhahmoa, joka vaikka kerran tarinan aikana itkisi. Ettei aina tarvitsisi olla vahva ja voimakas.<br />
<br />
Haluan kovasti uskoa, että maailmamme jatkaa kulkuaan tasa-arvoisempaan suuntaan. Siihen, että tulevaisuudessa yhä useammalla on tilaa ja mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen ja siihen, että jonain päivänä normatiiviset odotukset ovat huomattavasti hälvenneet.<br />
<br />
Elättelen myös toivoa, että kasvatustehtäväni helpottuisi ja tarinoiden hahmot monipuolistuisivat. Miten mahtavaa olisikaan lukea lapsille iltasatuja rohkeista ihmisistä, jotka ovat omalta osaltaan muuttaneet maailmaa tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Katsoa elokuvissa sankaritarinoita, joiden päähenkilöt kulkevat omaa polkuaan, olivat he sitten identiteetiltään tyttöjä, poikia tai jotain muuta.<br />
<br />
Sitä odotellessa joudun kuitenkin palaamaan takaisin lähtöruutuun ja muuttamaan iltasatukäytäntöä. Tasapuolisuuden nimissä on kerrottava kaksi kapinallistarinaa, yksi tytöstä ja toinen pojasta. Jälkimmäiseen otetaan kiitollisena ideoita vastaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-30872328444459616472018-03-04T16:14:00.001+02:002018-03-04T16:15:35.870+02:00Pelko ajaa suorittamaan<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhqEvR8jKjDbYbmjgJfIyhGgb3AzTN5vnDo0E_HL6TH2dVuqCZ4UxaJJ2KCKj-AIYvWY7bTw_b7f2QklnAlQ26OZOqMV1_3H0IFa98Iyx2Lu7PB-1vyjY5wuouCNa8c8iPYCgCTboXfL9h/s1600/IMG_20180304_153206.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhqEvR8jKjDbYbmjgJfIyhGgb3AzTN5vnDo0E_HL6TH2dVuqCZ4UxaJJ2KCKj-AIYvWY7bTw_b7f2QklnAlQ26OZOqMV1_3H0IFa98Iyx2Lu7PB-1vyjY5wuouCNa8c8iPYCgCTboXfL9h/s640/IMG_20180304_153206.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Aloitin helmikuun alussa <a href="https://luovalaboratorio.com/" target="_blank">Luovan laboratorion</a> verkkokurssin, jonka myötä olen tyhjentänyt säännöllisesti ajatusten virtaa paperille, aiheella tai ilman. Tuotosten taso ei päätä huimaa, mutta vapauttavia harjoitukset ovat olleet. Harvoin sitä tulee lukeneeksi omia ajatuksiaan lyhentämättöminä.<br />
<br />
Luovuusharjoitusten myötä päässäni on alkanut risteilemään aivan uusia ajatuspolkuja. Monet kelat, joita olen kelannut jo vuosia, ovat nytkähtäneet eteenpäin. On tullut ahaa-elämyksiä, jotka toivottavasti kantavat myös pidemmälle.<br />
<br />
Ehkä hienoin oivalluksen hetki oli muutama viikko sitten, kun ymmärsin suorittamiseni ytimen. Tai niin ainakin kuvittelen. Vaikka pohdinta on ollut käynnissä pitkään, loksahtivat palaset paikoilleen nopeasti.<br />
<br />
Tulin eräänä iltapäivänä töistä kotiin, mukanani epämääräinen levottomuus. Mies valmisti ruokaa ja kyseli päivän kuulumisia. Lysähdin huokaillen keittiönpöydän ääreen, tuijotin hellalla sihiseviä pakastevihanneksia ja yritin pitää itseni kasassa.<br />
<br />
Koska ahdistusmöykky rinnassa kasvoi, nousin pöydästä, suljin makuuhuoneen oven perässäni ja kirjoitin hieman. Aluksi vain muutamia hajanaisia ajatuksia. Sitten riittämättömyys ja epävarmuus nostivat päätään ja aloin vimmaisesti muistella tilanteita, joissa olin onnistunut. <i>Hei, silloinkin meni tosi hyvin se palaveri! Ja vasta sekin ihminen kiitteli kovasti ja siellä toisaallakin kehuttiin. </i><br />
<br />
Keräsin siis todistusaineistoa siitä, että olen oikeasti ihan hyvä tyyppi. Vakuuttelusta huolimatta, takavasemmalta hiipinyt pelko ei väistynyt. <i>Mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä, osaava ja mukava? Mitä jos olenkin juuri sellainen, kun en halua olla?</i> Kysymykset pitivät sinnikkäästi pintansa.<br />
<br />
Viimein luovutin. Lopetin vakuuttelun ja kuuntelin, mitä pelolla on sanottavaa. Kirjoitin paskalistan*.<br />
<br />
Käänsin tyhjän sivun ja latelin allekkain kaikki ne adjektiivit, joita pelkäsin itseeni liitettävän. Listasin luonnehdinnat, joita en ikipäivänä tahtoisi itsestäni löytää, mutta jotka kuitenkin kummittelivat jossain mielen perukoilla. Ilman sensuuria A4-ruutupaperi täyttyi vauhdilla.<br />
<i><br /></i>
<i>"Aika paska muija." </i>ajattelin, kun tuijotin valmista listaa. Puristava tunne rinnassa hellitti.<br />
<br />
Tilaa valtasi hersyvä ilo. Olin juuri sisäistänyt sen, mitä olin vuosia opiskellut. Lukenut kirjoista ja kuunnellut opetuksissa, harjoitellut joogatunneilla ja meditoidessa, opettanut myös muille - pelkoa ei voi voittaa, se pitää hyväksyä.<br />
<br />
Jatkuva tarve todistaa itselleni ja maailmalle, että olen listaani parempi, on saanut minut suorittamaan. Toisinaan ihan uupumuksen partaalle. Sen sijaan voisin hyväksyä, että pelkään olevani listani kaltainen. Tätä taakkaa kannan repussani, halusin tai en.<br />
<br />
Palasin keittiöön ja luin listan juhlallisesti ääneen miehelle, joka tuijotti minua silmät ymmyrkäisinä, tajuamatta lainkaan millaisen ajatusmyrskyn olin äskeittäin käynyt läpi.<br />
<br />
Melkoista hommaa tämä luova kirjoittaminen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTo2016UadzFyr_eWPrUB23GgBQS8K2zgwF6yI-SMIwJSGQPewPmUGpMqb2Wop1mN1QC6_ANwlJVCyVYEk0EQMSEYPDY9Dw1E1k6oVRLpI9JTHd49FxNvZzMioculvuu4HNyZ4Eb_31lTR/s1600/IMG_20180304_153557.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTo2016UadzFyr_eWPrUB23GgBQS8K2zgwF6yI-SMIwJSGQPewPmUGpMqb2Wop1mN1QC6_ANwlJVCyVYEk0EQMSEYPDY9Dw1E1k6oVRLpI9JTHd49FxNvZzMioculvuu4HNyZ4Eb_31lTR/s640/IMG_20180304_153557.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
*Paskalista on nimetty kirjoittajan (epä)kypsyysasteen mukaisesti. Samaa ideaa voi toteuttaa otsikoimalla listansa esimerkiksi "ikävät ominaisuudet" tai "tällainen en haluaisi olla".<br />
<br />
<i>Lue myös:</i><br />
<i><br /></i>
<i><a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2018/01/mika-tasapainoisen-elaman-tavoittelussa.html" target="_blank">Mikä tasapainoisen elämän tavoittelussa mättää?</a></i><br />
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-15087588143461423442018-02-11T22:06:00.001+02:002018-02-11T22:09:23.057+02:008 vuodenaikaa: Pakkastalvi ja harhailu Ounasvaaralla<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoKRDp-RD78DWvkvbZD3L3L7EC2A2B1UGNSQMP8A1USNV5v7OMk5XIwNNtMEMnee0py37eYO0mJWZ6Jp25DiUPSAyZNNSct6VTFIWGT15RbNijpZQMrycirQ3fifAaJf2iJnEQPJGR7rqp/s1600/IMG_9662.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoKRDp-RD78DWvkvbZD3L3L7EC2A2B1UGNSQMP8A1USNV5v7OMk5XIwNNtMEMnee0py37eYO0mJWZ6Jp25DiUPSAyZNNSct6VTFIWGT15RbNijpZQMrycirQ3fifAaJf2iJnEQPJGR7rqp/s640/IMG_9662.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Eksyin perjantaina <a href="http://www.etiainen.fi/gpsalbum/Ounasvaaran-talvikavelyreitti/21ndifjx/b9987c5f-c73b-4ccd-89e5-a1119ffb2382" target="_blank">Ounasvaaran talvikävelyreitillä</a>. Tai enemmänkin harhailin, kun en löytänyt tuttuun määränpäähän. Joka tapauksessa, reissun päätyttyä sisäinen retkeilijäni olisi voinut vajota suohon. Nolottaa edelleen.<br />
<br />
Kyse on nimittäin reitistä, joka on niin helppo ja hyvin merkitty, että sinne ohjataan aasialaisturistitkin. Reitti, jolta <i>ei voi eksyä. </i><br />
<br />
Tein päätöksen retkestä alkuviikolla. Ihastelin aamuisin työhuoneen ikkunasta avautuvaa valkoista maisemaa, joka auringon noustessa muuttui häikäisevän kimmeltäväksi. Halusin kokea aamun sarastuksen hiljaisessa tykkylumimetsässä ja fiilistellä lisääntynyttä valon määrää. Kuulla kenkien alla narskuvan pakkaslumen ja tuntea kirpeän kylmän ilman nipistelevän poskia.<br />
<br />
Niinpä lähdin reissuun perjantaiaamuna kello 8.00, mikä oli hieman myöhään, sillä päivä oli alkanut jo valjeta. Parkkipaikalla oli minun lisäkseni muutama hiihtäjä, mutta kävelypolulla sain Ounasvaaralle epätyypillisesti kulkea yksin. </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcaavfrmN2xQhA4W5YxfxJYWDIrOb2-Vs0WANwNu9bWl_uvXzC2oTLa_3QkUsBZHlfJRTboST6jNSzAXlcUNcbEyJ_M6oYx5XA-XoH2zwey1SAfhPEVmBy2WWaFDHQ2gdWjnB1uhUMy6Fk/s1600/IMG_9683.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcaavfrmN2xQhA4W5YxfxJYWDIrOb2-Vs0WANwNu9bWl_uvXzC2oTLa_3QkUsBZHlfJRTboST6jNSzAXlcUNcbEyJ_M6oYx5XA-XoH2zwey1SAfhPEVmBy2WWaFDHQ2gdWjnB1uhUMy6Fk/s640/IMG_9683.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ounasvaara on suosittu virkistysalue, jossa on talvella niin hiihto-, kävely-, kuin pyöräilyreittejäkin ja alueella ulkoilee paljon ihmisiä. Näissä metsissä olin itsekin samoillut monet kerrat aiemmin eli kyseessä oli tuttu ympäristö. Nyt olin ensimmäistä kertaa kuitenkin yksin. Minä ja onneton hahmottamiskykyni.<br />
<br />
Retken alkuosa sujui kuitenkin tismalleen, kuten olin kuvitellut. Nautin kävelystä, ihailin lumimaisemaa ja koin kiitollisuutta siitä, että saan asua Lapissa.<br />
<br />
Ikävä kyllä, reittien muistaminen ja suuntavaisto eivät ole vahvuuksiani. Voin kävellä porukan mukana tyytyväisenä ilman pienintäkään hajua siitä, missä käännyin oikeaan ja missä vasempaan. Tämä pätee sekä kaupungissa että maastossa. Näin käy vaikka todella yrittäisin painaa reitin mieleeni.<br />
<br />
Sama kaava toistui myös nyt. En löytänyt polkua näköalatornille, vaikka olen käynyt siellä ainakin kymmenen kertaa. Tiesin, millä suunnalla torni sijaitsee, mutta polkujen risteillessä sinne ja tänne, en löytänyt oikeaa.<br />
<br />
Harmikseni en myöskään löytänyt opastusmerkkejä mistään. Reitin itäpuolella lumihiutaleella ja retkeilijähahmolla varustettuja tolppia oli jatkuvasti näköpiirissä, mutta Sky-hotellilta vaaran länsipuolelle siirryttäessä merkit katosivat näkyvistä.<br />
<br />
Aikani etsittyä erehdyin polulle, jossa upposin joka toisella askeleella jalan mitallisen hankeen. Muutaman hiljaa sihistyn kirosanan saattelemana lähdin tallustamaan lannistuneena autotien reunaa pitkin kohti lähtöpaikkaa. Kotiin saavuttua keräilin itseäni hieman todeten, että onneksi tämä on 8 vuodenaikaa-postaussarjan viimeinen teksti.<br />
<br />
Orastava erämuijan identiteetti on nimittäin nyt hieman kolhiintunut.<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigijO7h1gTovKMsTgEuaFKArk0lJKQz-EhmQtaJtxgd0SbwyMPKRXRvZ4fI-fbWwS30wZqYEYsVuXvoRlpLNAAcmdf7oxLZbeveA1yhUqE9tUAM5ui1NuA-Rcsss5aPuoQNW-9w5AN3OQ1/s1600/IMG_9661.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigijO7h1gTovKMsTgEuaFKArk0lJKQz-EhmQtaJtxgd0SbwyMPKRXRvZ4fI-fbWwS30wZqYEYsVuXvoRlpLNAAcmdf7oxLZbeveA1yhUqE9tUAM5ui1NuA-Rcsss5aPuoQNW-9w5AN3OQ1/s640/IMG_9661.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5vPUCtQC1aU8eRwFtx2LWtaGp4oB4b967BWlUk0g_X156wc6cct687Dca264ie-rczsa-ZInClUHiGfb0DIha2EZlJfKV8LzpbP_w6y5_ifnr5LOZ_OPTsdPT5J92ATuc89Tc8evoxH1r/s1600/IMG_9687.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5vPUCtQC1aU8eRwFtx2LWtaGp4oB4b967BWlUk0g_X156wc6cct687Dca264ie-rczsa-ZInClUHiGfb0DIha2EZlJfKV8LzpbP_w6y5_ifnr5LOZ_OPTsdPT5J92ATuc89Tc8evoxH1r/s640/IMG_9687.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div style="text-align: left;">
Retkikahvit parvekkeella</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<i><br /></i>
<div>
<i>Juttusarjan aiemmat tekstit:</i><br />
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/12/8-vuodenaikaa-joulukaamos.html" target="_blank">Joulukaamos Riisitunturilla</a></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/11/8-vuodenaikaa-ensilumen-koivusaari.html" target="_blank">Ensilumen Koivusaari</a></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/09/8-vuodenaikaa-ruska-ja-vaattunkikongas.html" target="_blank">Ruska ja Vaattunkiköngäs kuvina</a></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<a href="https://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/08/8-vuodenaikaa-loppukesan-sadonkorjuu-ja.html" target="_blank"><i>Loppukesän sadonkorjuu ja paska retki</i></a></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/07/8-vuodenaikaa-keskiyonaurinko-ja-retki.html" target="_blank">Keskiyön aurinko ja retki Näränkään</a></i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/05/8-vuodenaikaa-jaidenlahtokevat-ja-retki.html" target="_blank"><i>Jäidenlähtökevät ja retki Kiutakönkäälle</i></a></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/02/lapin-8-vuodenaikaa-hankikantokevat.html" target="_blank">Hankikantokevät</a></i><br />
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<div>
<br /></div>
</div>
</div>
</div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-36828843312341233162018-01-21T22:17:00.000+02:002018-01-21T22:17:02.030+02:00Mikä tasapainoisen elämän tavoittelussa oikein mättää?<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_5LKq0V21yETAsAsKVBKwdozLCoO8I-U6WZe2xmrbkz_Nly39yWPAZQiveawPRmHbJsHzj_5SAQ2t8XS3CC0iSoiKbjS5V_nVQKcXjc6icw1_23BV4AUJR8M9pc1WKotiPVtInVdM9qBa/s1600/IMG_9217.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_5LKq0V21yETAsAsKVBKwdozLCoO8I-U6WZe2xmrbkz_Nly39yWPAZQiveawPRmHbJsHzj_5SAQ2t8XS3CC0iSoiKbjS5V_nVQKcXjc6icw1_23BV4AUJR8M9pc1WKotiPVtInVdM9qBa/s640/IMG_9217.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<a href="http://www.savusuolaa.fi/" target="_blank">Savusuolaa-blogin</a> Janica Brander kirjoitti mainion jutun jatkuvasta <a href="http://www.savusuolaa.fi/elama/balanssiin-pyrkiminen-on-nykyajan-sadismia-joka-pitaisi-kieltaa-lailla/" target="_blank">balanssiin pyrkimisestä</a>, johon samaistuin täysin. Tasapainoinen elämä on ihanne, jota minäkin olen pitkään tavoitellut. Ajatelkaa kuinka ihanaa olisi saavuttaa piste, missä kaikki elämänalueet tulisivat huomioiduiksi sopivassa suhteessa! Jatkuva tasapainoon pyrkiminen on kuitenkin paradoksi siinä missä täydellinen onnikin. Kyseessä on perhonen, joka liihottaa karkuun.<br />
<br />
Tällaista lempeää lähestymistapaa edustavassa blogissa on vaarana, että tulee ylläpitäneeksi illuusiota balanssista. Harmoniasta, joka saavutetaan selkeiden prioriteettien ja kalenteroinnin avulla.<br />
<br />
On mahtavaa huomata, että jatkuvan suorittamisen ja tehtävälistojen rinnalle on tullut puhe lempeämmästä olemisen tavasta. Sen puolesta minäkin liputan. Hidastaminen on kuitenkin miina, jonka kanssa saan olla tarkkana. Aloitan toistuvasti blogitekstin, jossa kerrotaan vinkkejä esim. palautumiseen ja sitten pyyhinkin kirjoituksen pois. Nimittäin silloin suorittaja minussa alkaa puhua.<br />
<br />
Tämä on juuri se asia, mikä hyvinvointipuheessa ja loputtomassa balanssin hakemisessa kivestää. Tasapainon tavoittelusta tulee helposti vain yksi suorittamisen tapa lisää. On töitä, perheaikaa, joogaa, liikuntaa, ystäviä, riittävästi unta, harrastuksia yhdessä ja erikseen, lomaa, arkea, siivouspäiviä ja ravintolaruokaa. Kaiken aikaa päässä jyskyttää ajatus aikaansaamisesta ja hölläämisestä, jotta voisi taas olla aikaansaava.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-D4uYwF74oUVVG54Yslvh-q-gWcwPcMDZe2zy47E6mvF-3YDNS-PRECEleRBFzeYnqhn2-H-bDk3ioc6C9pRRyv-U5-RQN7FXC6888QDBCqN7ipxqpSW7Vj1N0Elhc85vt_tI_TvtnR7a/s1600/IMG_8822.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-D4uYwF74oUVVG54Yslvh-q-gWcwPcMDZe2zy47E6mvF-3YDNS-PRECEleRBFzeYnqhn2-H-bDk3ioc6C9pRRyv-U5-RQN7FXC6888QDBCqN7ipxqpSW7Vj1N0Elhc85vt_tI_TvtnR7a/s640/IMG_8822.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Hyvin äkkiä tasapainoisen elämän tavoittelu muuttuu näennäiseksi rentoudeksi ja erilaisia asioita tehdään, jotta vaikutettaisiin tasapainoisilta. Mindfulness, jooga ja meditaatio voivat olla suoritteita siinä missä juoksulenkkikin (been there, done that). Väkinäinen hidastaminen on lopulta vain itsensä huijaamista ja keisari jää taas ilman vaatteita.<br />
<br />
Balanssin hakemisessa tympäisee myös se, että ideaali alkaa määrittää kaikkea tekemistä. Siis ihan kaikkea. Sohvalla makaaminen ei ole enää joutenoloa vaan tehokas keino palautua. Itse tehty remontti on paitsi rahan säästöä sisustuksessa, niin ennen kaikkea hyvää vastapainoa aivotyölle. Jokainen hengenveto tulisi valjastaa pyhän balanssin saavuttamiseen, jotta hyvinvointi olisi optimaalista ja elämä yhtä zeniä.<br />
<br />
Vaan kun ei ole.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigS8RrjyP2JthERstaeXb4eBLf4ncvjWJcdG6llxlIsx3mfeiDkHFstfpdfRTpBRXQZWlaPM2s8MDCb8c3kXGhhXeHH_e9-N3USS2nYZXlc5lcRmPAVi6pgtXXGa13Iadz_JB3NdLoVv6I/s1600/IMG_8898.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1005" data-original-width="1600" height="402" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigS8RrjyP2JthERstaeXb4eBLf4ncvjWJcdG6llxlIsx3mfeiDkHFstfpdfRTpBRXQZWlaPM2s8MDCb8c3kXGhhXeHH_e9-N3USS2nYZXlc5lcRmPAVi6pgtXXGa13Iadz_JB3NdLoVv6I/s640/IMG_8898.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<i>Tasapaino ei ole pysyvä tila.</i> Lause, jonka haluaisin tatuoida otsaani. Ilot, surut, uusi ihmissuhde tai työpaikka voivat saada meidät käpertymään yhden asian ääreen pitkäksikin aikaa ja useimmiten se on tarpeen.<br />
<br />
Muistan, kun äitiyslomalla vietin useita päiviä kotona yöpaidassa vauvaa imettäen.Vuorokaudenaika, syöminen tai peseytyminen olivat hyvin mitättömiä pikkuseikkoja. Muistutin zombia ja keskityin sataprosenttisesti lapsen hengissä pitämiseen. Silloin se oli kamalaa, koska pelkäsin jääväni iäisyyksiksi vauvalimboon, mutta nyt muistelen noita hetkiä hieman kaivaten. En todellakaan kaipaa sitä jyrän alle jäänyttä olotilaa enkä edes pientä vauvaa kainaloon vaan kaipaan sellaista kokonaisvaltaista hurahtamista. Sitä, kun kiikkulauta kellahtaa vinoon ja toinen puoli iskeytyy voimalla maahan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Ja nyt en tarkoita sitä, etteikö henkinen hyvinvointi olisi tärkeä asia, tottakai on. Omaa kuormitusta kannattaa tarkkailla, koska satalasissa ei jaksa painaa loputtomiin. Kuitenkin myös "tasapainoista" elämää voi tulla suorittaneeksi niin täysillä, että alkaa uuvuttaa. Sillä niin kauan, kun takaraivossa jyllää ajatus täydellisestä elämästä jonka saavuttaa, kunhan vain tekee oikeat siirrot, on tasapainon hakeminen vain uusi tapa ajaa päin seinää.<br />
<br />
Niinpä toivoisin itselleni ja kanssaihmisille enemmän taitoa oman minän kuuntelemiseen. Vähemmän pyrkimistä jonnekkin ja enemmän hetkiä, joihin sukeltaa. Päämäärätöntä luuhailua ilman tavoitetta paremmasta olosta. Pysähdyksiä, jolloin omia motiivejaan voisi tarkastella rehellisesti. Välillä sitten paahtaisi ohituskaistalla tai jumittaisi parkkipaikalla. Ei välittäisi niinkään tasapainosta vaan enemmän omasta itsestään.<br />
<div>
<br /></div>
</div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-83706302930626400242018-01-13T21:12:00.002+02:002018-01-13T21:12:30.774+02:00Vitutus on avain muutokseen<div style="text-align: justify;">
Vitutus on vältelty olotila. Hampaiden kiristely ja vähintään mielessä ryöppyävä kirosanojen tulva on tuskin kenellekään miellyttävä kokemus. Toisinaan kettuuntuminen on kuitenkin enemmän kuin tarpeen. Ainakin omalla kohdallani vitutus on liikkeelle paneva voima, jota ilman jäisin tulen makaamaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRLSlXOdgH4zhmFTnNBmRd_NBZP8h2uWkFqKa7uZVbRZid5nHcEt0CdLhVg7tE06smClqB53g9yA4dyxGO41Wk3X_118ERXklHeFHolIiew_hbQKpRA2w_kdlUmTli6eWF75MFb62VXWM_/s1600/IMG_5773.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRLSlXOdgH4zhmFTnNBmRd_NBZP8h2uWkFqKa7uZVbRZid5nHcEt0CdLhVg7tE06smClqB53g9yA4dyxGO41Wk3X_118ERXklHeFHolIiew_hbQKpRA2w_kdlUmTli6eWF75MFb62VXWM_/s640/IMG_5773.jpg" width="640" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ihminen on perusolemukseltaan mukavuudenhaluinen. Unelmoimme paremmasta huomisesta, mutta todellisuudessa teemme harvoin suuria muutoksia elämän sujuessa kohtuullisesti. Saatamme sietää paljonkin epäkohtia ja tyytymättömyyttä, sillä muutosten aikaansaaminen on työlästä. Vasta mittarin heilahtaessa pitkästi punaiselle, alamme aidosti punnita uusia vaihtoehtoja. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kun muistelen elämääni taaksepäin, huomaan, että lähes jokainen isompi valinta on syntynyt massiivisen tympääntymisen seurauksena. Olen liihotellut pää pilvissä, mutta unelmien toteutus on välillä ontunut. En tiedä olisinko koskaan jaksanut päntätä riittävästi psykologian pääsykokeisiin, jos en olisi ensin ääriäni myöten kypsynyt työhön puhelinmyyjänä. Niihin luuria korvaan lyöviin vihaisiin ihmisiin ja siihen tietokoneen näytöllä raksuttavaan kelloon, joka raportoi ajankäyttöni sekunnilleen. Haaveilin kyllä kovasti psykologian opinnoista jo lukiossa, mutta tuon unelman eteen olin valmis ponnistelemaan vasta v-käyrän noustessa riittävän korkealle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitc3fP2Cr_lRt-7iTzzDVH5E4FDogiQf95jhK5HAN0xwgA_jp3IUSw8K-goP3O0N3Pjk1tItnhoMMPUBChabGDs7rVQy_8n7T0046fyuyXuLpHeIeRlaCEbWFMysrctVLplHLYMHli6hdT/s1600/IMG_5817.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitc3fP2Cr_lRt-7iTzzDVH5E4FDogiQf95jhK5HAN0xwgA_jp3IUSw8K-goP3O0N3Pjk1tItnhoMMPUBChabGDs7rVQy_8n7T0046fyuyXuLpHeIeRlaCEbWFMysrctVLplHLYMHli6hdT/s640/IMG_5817.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
Muutosten lisäksi vitutus auttaa meitä tunnistamaan omat rajamme. Tympääntyminen tekee näkyväksi ne asiat, joista ei ole valmis tinkimään. Ihmissuhteissa huomaa, millaista käytöstä sietää ja mikä keljuttaa liikaa. Ajankäyttöä suunnitellessa oppii tuntemaan, mistä asioista voi joustaa ja mille taas on löydyttävä aikaa.<br />
<br />
Vaikka pääsääntöisesti myönteinen ajattelu on hyvä juttu, omien rajojen näkökulmasta katsottuna liika positiivisuus voi olla myös haitallista. Puhun nyt sellaisesta yltiöpositiivisuudesta, jossa myönteisen ajattelun nimissä silmät suljetaan kaikelta ikävältä. Sillä voimakkaat tunteet tuovat mukanaan tärkeän viestin. Kertovat, että nyt riittää. Jos positiivisuudella kieltää itseltään aidon tympääntymisen kerta toisensa jälkeen, saattaa ylläpitää raskasta tilannetta, joka oikeasti kaipaisi pikaista muutosta. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vitutus voi siis olla voimavara, joka sopivina annoksina tukee hyvinvointiamme ja potkii eteenpäin. Hetket, jolloin sylettää toden teolla, ovat oman kasvun kannalta arvokkaita. Ne saavat meidät tarttumaan härkää sarvista, tekemään tarvittavia korjausliikkeitä ja kohtaamaan vaikeitakin asioita. Siis <i>antaa vituttaa vaan</i>.</div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-67739898649776480912017-12-27T19:06:00.000+02:002017-12-27T19:06:24.932+02:008 vuodenaikaa: Joulukaamos Riisitunturilla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkmHkdNb4oceLEDorrekL4nzi9otGWqa6DhAuM9eeDFFaeMmjMkJ1zEnYEyQerWzjEVk_HNZ2qD086K4x0CKXWCP5SZvoER_9ICFaR-MErtOJ5no6MeFSkpRDMEQq9XEbLDr0FBrjDaZmf/s1600/IMG_9552.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkmHkdNb4oceLEDorrekL4nzi9otGWqa6DhAuM9eeDFFaeMmjMkJ1zEnYEyQerWzjEVk_HNZ2qD086K4x0CKXWCP5SZvoER_9ICFaR-MErtOJ5no6MeFSkpRDMEQq9XEbLDr0FBrjDaZmf/s640/IMG_9552.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Talvi asettaa retkeilylle haasteita. Vähäinen valo ja kiristyvä pakkanen edellyttävät retkien suunnittelua ja varustelua eri tavalla kuin sulan maan aikana. Monet hyvät retkipaikat ovat talvella vaikeasti saavutettavissa ja harvat polut pysyvät auki ympäri vuoden.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Päiväpatikoinnille kannattaa kuitenkin lähteä myös talvisaikaan, sillä vaivannäkö yleensä palkitaan - kajastava valo paljastaa muutaman tunnin ajaksi tyrmäävän metsämaiseman. Jalkojen alla narskuva pakkaslumi ja kaarelle taipuneet puiden latvat nollaavat ajatukset sekunneissa.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHEa4DXCMPdEHepjWZaEb4Ywd92orz299UJs0pZhSBIVYcxq23366tBXRK__L-5QcyfNccBIwyM45mppAkWK3BtxXXGcCZKr7g4yh3-K-_Rp7OrHn8FZ31zi1AYw6zDnywrjZo4ImAUXHp/s1600/IMG_9577.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHEa4DXCMPdEHepjWZaEb4Ywd92orz299UJs0pZhSBIVYcxq23366tBXRK__L-5QcyfNccBIwyM45mppAkWK3BtxXXGcCZKr7g4yh3-K-_Rp7OrHn8FZ31zi1AYw6zDnywrjZo4ImAUXHp/s640/IMG_9577.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Talviretkeily vaatii hieman enemmän suunnittelua. Kun päivä valkenee vain hetkeksi, on retkikohde on valittava huolella. Siksi suuntasimme miehen kanssa tutulle reitille <a href="http://www.luontoon.fi/riisitunturi" target="_blank">Riisitunturin kansallispuistoon</a>, tällä kertaa ihan kahden kesken.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Riisitunturi on talvella mykistävän kaunis. Ihailimme tykkylumen vuoraamia puita liukuvärjättyä taivasta vasten. Valkonen hanki kimalsi silmänkantamattomiin. Vaikutti siltä, kuin koko metsä olisi vaipunut uneen ja pysähtynyt niille sijoilleen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPk8DBZa08jtgrrbVPox6NzMCcag8xD7fdFFQDuitQDUYax1JwAK83o-WXZNQ5sjl5eCPyBur7wF7ABI6-f8MYIGCVAP1lTW5NpZAIh7gedO7VyDBG92z9Xq9DMZncA8e3OqdS3XyhhuOT/s1600/IMG_9557.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPk8DBZa08jtgrrbVPox6NzMCcag8xD7fdFFQDuitQDUYax1JwAK83o-WXZNQ5sjl5eCPyBur7wF7ABI6-f8MYIGCVAP1lTW5NpZAIh7gedO7VyDBG92z9Xq9DMZncA8e3OqdS3XyhhuOT/s640/IMG_9557.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbZkRvtMaLPamfijWBSPnQcL74tzmxVFvb1g0V4DOa1MF1S3phC8abE2ssxt6hROLW2lVP75aY5eP2Hx_phKADeocqNAHr0dJ1VUZC8NZq12Pqh4h8GoKIiktEZ2EbIlfQ2HLcLlRlY9JR/s1600/IMG_9568.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbZkRvtMaLPamfijWBSPnQcL74tzmxVFvb1g0V4DOa1MF1S3phC8abE2ssxt6hROLW2lVP75aY5eP2Hx_phKADeocqNAHr0dJ1VUZC8NZq12Pqh4h8GoKIiktEZ2EbIlfQ2HLcLlRlY9JR/s640/IMG_9568.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Todellisuudessa maisema oli jatkuvasti hienovaraisessa liikkeessä. Hämärtyvä päivä värjäsi taivaarannan purppuralla ja sinertyi hetki hetkeltä enemmän. Auringon laskiessa valkoinen usva kohosi hiljalleen tunturin rinnettä ylös. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Noustessamme kohti huippua viima voimistui ja maisema katosi sakeaan sumuun. Tiesimme molemmat, että tunturissa olosuhteet voivat muuttua nopeasti, mutta vastaavaa emme olleet ennen kokeneet. Näkyvyys kaventui hetkessä muutamaan kymmeneen metriin ja suuntavaisto heitti häränpyllyä maamerkkien kadotessa näkyvistä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Harmaassa hiljaisuudessa peräkanaa tarpoen olo oli kuin napajäätikön valloittajalla. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Onneksi reitti oli entuudestaan tuttu ja selkeästi merkitty, joten arktisista olosuhteista huolimatta löysimme vaivatta tien takaisin parkkipaikalle. Retki kesti evästaukoineen muutaman tunnin. Takaisin mummilaan päin ajellessa, penkinlämmittimen paahtaessa täysillä mietin, että jonkinsortin eräpirkko se olen minäkin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7xsvCS9kGQon1OhSvzK9_zTF4ume7Sbbfm9ljjy0lDP47D96is6lGlsM5pjvr_68LxztfQ_CNKxuRzkUVzlYDeZjA1xTY76SxnJpcWpbmc1sDI5crRRopVY_r5ZnUVs9ZMGt-d4_xycgb/s1600/IMG_9583.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7xsvCS9kGQon1OhSvzK9_zTF4ume7Sbbfm9ljjy0lDP47D96is6lGlsM5pjvr_68LxztfQ_CNKxuRzkUVzlYDeZjA1xTY76SxnJpcWpbmc1sDI5crRRopVY_r5ZnUVs9ZMGt-d4_xycgb/s640/IMG_9583.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7czoqZeW_uPmbckbpRQJj9n08rwJp567A986XAwo6ReGkTC_Y9tYS4v3xkCMupGfsHUNyEVISv92HxRGwqErFLhbeyf7hhymn-haFjHmrb1HIsR1e4YTfkMbDlwe6wGXaGyPIUHesGeNK/s1600/IMG_9593.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7czoqZeW_uPmbckbpRQJj9n08rwJp567A986XAwo6ReGkTC_Y9tYS4v3xkCMupGfsHUNyEVISv92HxRGwqErFLhbeyf7hhymn-haFjHmrb1HIsR1e4YTfkMbDlwe6wGXaGyPIUHesGeNK/s640/IMG_9593.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<b>RIISIN RÄÄPÄSY, rengasreitti 4,3 km </b><br />
<br />
<b>Missä:</b> <a href="http://www.luontoon.fi/riisitunturi" target="_blank">Riisitunturin kansallispuisto</a>, Posio. Riisitunturin lähtöpisteen P-alue.<br />
<br />
<b>Miten: </b>Autolla. Riistunturi sijaitsee lähellä Tolvan kylää. Posiolta ajomatkaa kertyy 30 km ja Kuusamosta Rukan kautta 54km. Teiden varsilla on hyvät opasteet.<br />
<br />
<b>Milloin:</b> Ympäri vuoden.<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
<b>Vaativuus:</b> Helppo/keskivaativa vuodenajasta ja sääolosuhteista riippuen. Nousu tunturin laelle on pitkä, mutta polku helppokulkuinen. Kesäaikaan rengasreitti on mukava kiertää myös lasten kanssa. Seuraa tolppia, joihin maalattu vihreät maalimerkit.</div>
<br />
<b>Taukopaikat:</b> Autiotupa, jossa on kamiina ja pihalla tulentekopaikka. Paikan päältä löytyy myös puuvaja ja huussi. Ota oma vessapaperirulla mukaan.<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Varusteet: </b>Sulan maan aikana polut voivat olla paikoitellen märkiä, joten vettä hylkivät kengät ovat paikallaan. Keskikesällä reitin on voinut kulkea hyvissä lenkkareissa. Kesäaikaan hyttyssuojaa ei kannata unohtaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Talvella reitillä on paljon lunta ja lumikenkien käyttöä suositellaan. Me kuljimme reitin jalkaisin, mutta polku upotti paikka paikoin. Talvella riittävä kerrospukeutuminen ja hyvät, pitkävartiset vaelluskengät ovat tarpeen. Repussa on syytä kantaa myös tulentekovälineitä ja puukkoa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Lue myös:</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/10/en-ole-erapirkko-mutta-retkeilen-silti.html" target="_blank">En ole eräpirkko, mutta retkeilen silti</a></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://psykologiyrittaa.blogspot.fi/2017/04/korouoma-posion-helmi.html" target="_blank"><i>Korouoma, Posion helmi</i></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-756532253619439024.post-8751060828702007942017-12-18T23:45:00.000+02:002017-12-19T06:56:54.348+02:00Joululahjaostoksilla - vastuuttoman kuluttajan vastuulliset vinkit<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpQdvMh4chWvg7VLzu_2yiya6on1l3k6Pu44fsdln0z7XetezyhgrHei4jJiopfOxVxBV-ilCPiGVMgXbGhItGkKXV7MEIzESr0CU2RkWlHhQezEsAMSVR4lNJbg4ZcZVEwLf0xN8pVYpR/s1600/IMG_9375.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpQdvMh4chWvg7VLzu_2yiya6on1l3k6Pu44fsdln0z7XetezyhgrHei4jJiopfOxVxBV-ilCPiGVMgXbGhItGkKXV7MEIzESr0CU2RkWlHhQezEsAMSVR4lNJbg4ZcZVEwLf0xN8pVYpR/s640/IMG_9375.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
Elämässäni on kaksi asiaa, joiden kanssa käyn sisäistä kamppailua jatkuvasti - ruoka ja tavaroiden ostaminen. Haluan ostaa eettisesti tuotettuja ja ympäristöystävällisiä tuotteita, mutta käytännössä ajaudun usein umpikujaan.<br />
<br />
<br />
Vastuullinen kuluttaminen on vaikeaa ja työlästä. On niin monta asianhaaraa, jotka tulisi huomioida. Kotimaisuus vs. ulkomaisuus, työntekijöiden olosuhteet ja heidän saamansa korvaus, ympäristöystävällisyys, valmistuksessa käytetyt myrkyt, kuljetus, verot, tulojen jakautuminen kaupan ja tuottajien kesken, noin muutamia mainitakseni.<br />
<br />
Näkökulmien puntarointia vaikeuttaa paitsi niiden paljous, myös vaikeus löytää asianmukaista tietoa. <i>Made in</i> - merkintä pesulapussa ei kerro mitään siitä, missä olosuhteissa tuote on valmistettu. Läpinäkyvä prosessi, joka avaisi koko ketjun aina tuotannon alkulähteiltä kaupan hyllyyn, on edelleen harvinaisuus. Monet suuretkin valmistajat tekevät kyllä erilaisia vastuullisuustekoja, mutta usein näkyvän hyvän taakse piiloutuu paljon epäkohtia. Esimerkiksi luomupuuvillaiset vaatteet voidaan valmistaa kohtuuttomissa työoloissa ja rahdata Suomeen huonokuntoisilla laivoilla. Eli suo siellä, vetelä täällä.<br />
<br />
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että en tavallisessa arjessa jaksa puntaroida jokaisen ostoskärryyn päätyvän tavaran hiilijalanjälkeä tai eettisyyttä. Pyrin tekemään parempia valintoja, mutta kultaista kruunua pääni päälle on turha sovittaa. Ei nimittäin sovi. Syön välillä lihaa, shoppailen henkkamaukalla ja ostan sohvani Ikeasta.<br />
<br />
Joulun alla kulutusvalinnat kuitenkin mietityttävät tavallista enemmän ja maailman epäreiluus ahdistaa. Vastuullisinta olisi olla ostamatta mitään, mutta ihan siihen en vielä taivu. Haluan kääriä yllätyksiä lahjapaperiin ja muistaa minulle tärkeitä ihmisiä. Siksi olen tehnyt muutaman linjauksen, joiden avulla tasapainoilen vastuullisten valintojen ja kulutushysterian välimaastossa.<br />
<br />
<b>1. Ostan lahjat suoraan tekijöiltä tai paikallisista liikkeistä.</b><br />
<b><br /></b>
Lähellä tuotettujen tavaroiden ekologinen jalanjälki on yleensä pienempi ja ostoksilla tukee paikallisten ihmisten työtä. Samalla on mahdollisuus kysyä, mitä tuote sisältää ja missä se on valmistettu.<br />
<br />
Tämän vuoden ykköstuttavuus on pohjoinen lastenvaatemerkki <a href="http://www.paapero.fi/" target="_blank">Paapero</a>.<br />
<br />
Paaperon vaatteiden kotimaisuusaste on hyvin korkea. Vaatteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa, tarkalleen ottaen Kemijärvellä. Useimpien vaatteiden materiaalina käytetään eurooppalaista luomupuuvillaa. Lisäksi langat kudotaan kankaiksi ja painetaan kotimaassa. Arvostan.<br />
<br />
Toinen miellyttävä asia on Paaperon kuosit. Pidän siitä, että lasten vaatteet näyttävät, no, lasten vaatteilta. Ainakaan meillä yksiväriset vaatteet eivät miellytä käyttäjiään (äitiä ehkä niinkin), mutta kuvalliset paidat ovat kovassa käytössä. Nämä kuosit ovat tervetullutta vaihtelua Spidermanin ja My little ponyn rinnalle.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjebX3SU_WDclFWg8nMipqMV9LzAX2khFIB7SwNuQyrsdMeYEMQapIVNOZmm5ZAr-nCzciSkZxzXauBfeiFLJYGD9C9NNR4NKuKaS6x88T9aBy9qQzyFFMG_-Ly3afiLaAqyxMRGpC7sqi/s1600/IMG_9441.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1120" data-original-width="1600" height="448" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjebX3SU_WDclFWg8nMipqMV9LzAX2khFIB7SwNuQyrsdMeYEMQapIVNOZmm5ZAr-nCzciSkZxzXauBfeiFLJYGD9C9NNR4NKuKaS6x88T9aBy9qQzyFFMG_-Ly3afiLaAqyxMRGpC7sqi/s640/IMG_9441.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paaperon Tokka ja Siimes- kuoseja lahjapaketteihin</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ilokseni olen löytänyt pukinkonttiin tavaraa myös muilta paikallisilta toimijoilta. Lahjapapereihin kääritään ainakin villapohjalliset <a href="https://www.vanhalanlammastila.fi/etusivu" target="_blank">Vanhalan lammastilalta</a>, <a href="https://www.arcticwarriors.fi/tarina/" target="_blank">Arctic Warriorsin villiyrttiseoksia</a> sekä luonnonmukaista huulirasvaa ja saippuaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigzHLa9t_oIC1nOMkKs8JVNbqOPBjL6z7XuZxg4agA1IVq-8d9TO0kd2zre7csO4q8ZTtxjNpQrdR6FJyiiOqMe60BDWYqoDvSiV-kLlsEV95a1WojEz76pE26uXAKw0ghiafocIPeySS8/s1600/IMG_9435.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigzHLa9t_oIC1nOMkKs8JVNbqOPBjL6z7XuZxg4agA1IVq-8d9TO0kd2zre7csO4q8ZTtxjNpQrdR6FJyiiOqMe60BDWYqoDvSiV-kLlsEV95a1WojEz76pE26uXAKw0ghiafocIPeySS8/s640/IMG_9435.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2. Annan aineettomia lahjoja.</b><br />
<br />
Monilla aikuisilla ihmisillä on tavaraa enemmän kuin tarpeeksi. Palveluksia, kuten lastenhoitoapua tai hartiahierontaa, saa kuitenkaan harvemmin liikaa. Tavaralahjasta säästyneet rahat lahjoitan hyväntekeväisyyteen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhofVgyQI7umMjk1va62PsmlbU2eqkb1CIdgcU8xzsXHogSu0kQoK6a8hlyWape7VA4U2MLwJrNBV68yDkHnBREWonut_J3zahya00Xd5q8sC5RUwdPaUzRhPFl1kTXEWs2-XmSwxIq2VHe/s1600/IMG_9457.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhofVgyQI7umMjk1va62PsmlbU2eqkb1CIdgcU8xzsXHogSu0kQoK6a8hlyWape7VA4U2MLwJrNBV68yDkHnBREWonut_J3zahya00Xd5q8sC5RUwdPaUzRhPFl1kTXEWs2-XmSwxIq2VHe/s640/IMG_9457.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Tiedostan hyväntekeväisyyteen liittyvät haasteet ja ymmärrän, että pahimmillaan se voi jopa ylläpitää ongelmia. En voi kuitenkaan sivuuttaa ajatusta, että minunkin elintasoni on syntynyt köyhien maiden kustannuksella, halusin sitä tai en.<br />
<br />
Siksi hankin tänäkin vuonna <a href="https://www.toisenlainenlahja.fi/" target="_blank">toisenlaiset lahjat</a>, tällä kertaa Kirkon ulkomaanavun kautta. Jos kirkolle lahjoittaminen tökkii niin uskonnollisesti sitoutumattomia, luotettavia järjestöjä löytyy kyllä. Esimerkkeinä <a href="https://lahjoita.plan.fi/aineettomat-lahjat" target="_blank">Plan</a>, <a href="https://www.punainenristi.fi/lahjoitukset" target="_blank">SPR</a> tai pieni, mutta äärettömän tärkeää työtä tekevä <a href="https://vastuu.fi/?page_id=23" target="_blank">Psykologien sosiaalinen vastuu</a>.<br />
<br />
<b>3. Yksi lelu per lapsi.</b><br />
<b><br /></b>
Eniten harmaita hiuksia aiheuttavat omien lasten lahjat. Kun joulupukille hartaudella mietitty toivelista koostuu muovilelusta toisensa perään, ei Ugandaan lahjoitettu vuohi mieltä paljon lämmitä. Ei, vaikka kertoisi epäreilusta kaupasta ja maailman lasten nälänhädästä. Niinpä olemme miehen kanssa sopineet, että kummaltakin lapselta toteutetaan yksi varsinainen lelutoive. Monsterhigh-barbi vuodessa on mielestäni ihan kohtuullinen kompromissi.<br />
<br />
<b>4. Hyvää luettavaa tavaran sijaan.</b><br />
<br />
Koska lukeminen kehittää ajattelua ja on monella tapaa<a href="http://www.lukukeskus.fi/10-faktaa-lukemisesta-2017/" target="_blank"> sijoitus tulevaisuuteen</a>, suosin kirjalahjoja eritoten lapsille. Tarinoiden parissa ymmärrys elämän ilmiöistä kasvaa huomaamatta ja siinä sivussa kehittyy myös lukutaito. Kirjat avaavat ikkunoita uusiin maailmoihin ja oman perstuntuman mukaan kovakantiset lahjat myös ilahduttavat pehmeitä paketteja enemmän.<br />
<br />
<br />
Näitä suuntaviivoja olen yrittänyt joululahjaostoksilla noudattaa. Hutejakin on tullut, mutta onneksi vain vähän. Nyt voin huokaista, sillä lahjat ovat yhtä lukuunottamatta hankittu.<br />
<br />
Hyvää joulua!</div>
Reettahttp://www.blogger.com/profile/02227181974066965417noreply@blogger.com0