lauantai 18. maaliskuuta 2017

My dear friend, influenssa A

Kävin miehen kanssa joulun alla keskustelun:

-Pitäiskö käydä ottamassa ne influenssarokotteet?

Mies: Minä en aio ottaa.

-Aijaa.. ei se rokote kuulemma ees oo tänä vuonna kovin tehokas. Pitääpä miettiä asiaa.

Yllätys, yllätys, rokottaminen unohtui. Viime viikonloppuna sairastui ensin mies ja sitten muksut. Sen jälkeen olenkin sitten aktiivisesti jännittänyt, että milloin oma vuoroni koittaa.

Jos jotakin vihaan, niin sairastamista. Siis vihhaan.

Eniten turhaudun silloin, kun itse makaan sängyn pohjalla nollat taulussa, mutta en osaa suhtautua muidenkaan perheenjäsenten sairastamiseen kovin fiksusti. Rään valuminen, kestokitinä, jatkuva kuumeen mittailu ja syömään houkutteleminen on hermoja raastavaa puuhaa. Lisäksi sairastaminen vähintäänkin tuplaa säädön määrän.

Kun perheessä kolme neljästä ovat pelistä pois, jää sille yhdelle (tässä tapauksessa siis minulle) melkoisesti hommaa. Arjen pyörittäminen omin voimin käy jo työstä ja kun siihen lisätään sairaiden hoitaminen, niin tekemistä riittää.

Tekemistä on riittänyt varsinkin, kun välittömästi miehen ottaessa kuumelukemat viime sunnuntaina, aloitin varautumisen omaan sairastumiseen. Olen hamstrannut kauppareissuilla kaapit täyteen sellaista sapuskaa, joka maistuu kuumeessa. Töissä olen yrittänyt saada joka päivä mahdollisimman paljon asioita hoidettua, että on sitten helpompi jäädä saikulle.  Asioita sovittaessa seuraaville päiville olen kommentoinut "sopii, jos pysyn terveenä". 

No terveenä olen pysynyt. Melko kärttyisenä, ärsyyntyneenä ja väsyneenä kylläkin, mutta terveenä. Olisihan sitä voinut tietysti vain katsoa mitä tuleman pitää.

Ensi vuonna otetaan se saakelin rokote!

Maistuu kuumessa ja myös kuumeettomana. Suosittelen.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäpä tuumaat?