sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Mistä hyvinvointisi rakentuu?




Olet kuin talo. Talossa on huoneita ja huonekaluja. Huonekalut eivät kuitenkaan ole yhtä kuin talo. Ne eivät kerro mitään talon arvosta. Yhtälailla sinä et ole yhtä kuin ajatukset ja tunteesi. 


Talo-metaforaa käytetään laajasti hyväksymis- ja omistautumisterapiassa kuvaamaan eroa oman itsen ja mielen sisällön välillä. Metaforan viesti on mielestäni helpottava: ihminen on enemmän, kuin ajatuksensa ja tunteensa. Onneksi. Nyt yritän kuitenkin sukeltaa vielä vähän syvempiin vesiin. Nimittäin niihin asioihin, joista hyvinvoinnin talo rakentuu.

Tässä näkökulmassa hyvinvointi on neljän suuren tekijän summa.

Olen kirjoittanut paljon hyväksynnästä ja armollisuudesta itseä kohtaan. Lempeä suhtautuminen itseen onkin yksi keskeinen tekijä hyvinvointia rakennettaessa, mutta ei yksinään tee autuaaksi. Hyväksyntä on pikemminkin työkalu, joka mahdollistaa rakentamisen. Vasara, joka tekee naulaamisesta helpompaa. Kokonaiseen taloon tarvitaan muutakin.

Viime vuosina psykologian tutkimuskentällä on vallinnut mindfulnessbuumi. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu se, minkä joogagurut ovat tienneet aina, eli tietoinen läsnäolo rauhoittaa ja lisää hyvinvointia. Mindfulness ei kuitenkaan ole pikavoitto. Hyvinvointia ei voi rakentaa hetkessä, vaan tarvitaan kärsivällisyyttä ja harjoitusta.



Terminä mindfulness saattaa kuulostaa hihhuloinnilta, mutta kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta. Leena Pennanen on ansiokkaasti suomentanut mindfulnessin tarkoittavan hyväksyvää, lempeää läsnäoloa.  Kyse ei siis ole pelkästä hyväksynnästä, vaan myös pysähtymisestä, hetkessä olemisesta.

No mitä se hyväksyvä, tietoinen läsnäolo sitten käytännössä tarkoittaa ?

Helpoimmillaan sitä, että on vain. Istuu vaikka sohvalla lapsi sylissään ja silittää pienen hiuksia. Tai juo nuotion äärellä kahvia kuksasta, tulta tuijotellen. Ei sen ihmeellisempää, mutta kuinka usein arjessasi koet vastaavia hetkiä?

Niinpä.


Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä enemmän vakuutun siitä, että pysähtyminen on kaiken hyvinvoinnin pohja. Se perusta, jolle omaa taloaan voi alkaa rakentaa. Pysähtyessä pääsemme nimittäin kosketuksiin oman, todellisen itsemme kanssa.

Läsnäolo itsensä kanssa saattaa kuitenkin olla vaikeaa, joskus jopa tuskallista. Varsinkin, jos aiemmasta pysähtymisestä on vierähtänyt aikaa.  Sillä pysähtyessä myös se puoli itsestä, jota ei mielellään kohtaisi, tulee näkyväksi. Pysähtyessä joutuu kohtaamaan oman keskeneräisyytensä ja epätäydellisyytensä. Sen, että on ehkä tullut satutetuksi ja loukatuksi silloin, kun olisi tarvinnut rakkautta ja hyväksyntää.

Nämä ovat asioita, joita monet ihmiset yrittävät piilottaa, myös itseltään. Sillä tottahan se on, niiden kohtaaminen tekee kipeää. Tähän hyväksyntä, lempeys ja armollisuus auttavat. Pysähtyminen on siedettävämpää, jos omia ajatuksiaan voi havainnoida lempeästi, hieman etäämmältä. Hyväksyen sen, että on keskeneräinen ja vajavainen ihminen, mutta samalla arvokas.

Hankaluudesta huolimatta pysähtyminen kannattaa, sillä usein se johdattaa myös niiden asioiden ääreen, jotka ovat itselle tärkeitä. Se jos mikä, on oman hyvinvoinnin kannalta keskeistä. Kun ymmärtää, mitä asioita elämässä arvostaa ja haluaa vaalia, tietää samalla miltä haluaa talonsa näyttävän.

Sillä maailma on täynnä ihmisiä, jotka toteuttavat toisten määrittämiä ihanteita. Ihmisiä, jotka elävät yhteiskunnan normien tai vaikka omien vanhempiensa odotusten mukaisesti ja kokevat syvää tyytymättömyyttä. Tyytymättömyys ei katoa, vaikka taloa kuinka kehuttaisiin, sillä he asuvat talossa, joka ei tunnu omalta.

Arvot siis kertovat, miltä haluaisit talosi näyttävän. Jotta talosi muuttuisi kodiksi, se tarvitsee vielä asukkaan. Ihmisen, joka pitää kodistaan huolta ja kunnostaa sitä tarvittaessa. Yhtälailla hyvinvointi edellyttää tekoja. Niitä tekoja, jotka vievät sinua lähemmäs itsellesi tärkeitä asioita.

Hyvinvoiva talo rakentuu siis neljästä elementistä: pysähtymisestä, hyväksynnästä, itselle tärkeistä asioista ja tärkeiden asioiden mukaisista teoista.

Miltä sinun talosi näyttää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäpä tuumaat?