Arki on alkanut vauhdikkaasti ja vapaat hetket, vailla suunnitelmia ovat täyttyneet elämällä. On ollut reissuja, ihmisiä, uusia työtehtäviä, iltakursseja, lasten harrastuksia, synttäreitä, pitkäksi venyneitä iltoja ja liuta hoidettavia asioita. Lähes kaiken pariin olen hakeutunut itse, omasta halustani ja tekeminen on ollut mielekästä.
Tekemisen keskellä olen kuitenkin väsähtänyt. Väsynyt hoitamaan, aikatauluttamaan, suunnittelemaan ja järjestelemään. Perusvire on positiivinen, mutta kaikkea kivaa ja mielenkiintoista on ollut liikaa. Liikaa mielessä pidettävää ja ajoissa tehtävää, liian vähän olemista ja rauhaa. Tämän sanominen kuulostaa etuoikeutetulta, mutta asioiden aikaansaaminen vie energiaa, myös niiden mieluisten.
Jostain syystä väsymys on asia, mitä ei saisi näyttää. Varsinkaan silloin, jos asiat ovat hyvin. Väsymiselle haetaan oikeutusta kurjuudesta, tarvitaan lupa olla väsynyt. Asioiden sujuessa lupa ei heltiä, sillä helpossa elämässä pitäisi jaksaa.
Nyt väsymys läikkyy yli, enkä löydä voimia taistella sitä vastaan. Annan sille myöten.
Tänään minä en jaksa. Tänään minä olen väsynyt.
