Wuhuu! Tästä se lähtee. Vuosi 2017 ja tämä blogi.
En liiemmin harrasta uuden vuoden lupauksia, enkä ole aiempina vuosina tehnyt kovin syväluotaavaa yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. Jotenkin miellän vuoden kuluvan edelleen lukukausittain ja näin ollen uusi vuosi alkaa joka syksy, vaikka ylemmälle luokalle en ole kivunnut enää hetkeen. Syksy on siis perinteisesti ollut minulle tilinpäätöksen hetki ja uusien tavoitteiden asettamisen aikaa.
Eilen kuitenkin osui Facebookissa silmääni kollegan suosittelema yearcompass ja päätin kokeilla.
Yearcompassin ideana on käydä läpi kulunut vuosi, fiilistellä hyviä hetkiä ja viipyillä hetki myös niissä ikävissä. Miettiä, mikä ja ketkä ovat auttaneet, antaa anteeksi kaikki vuoden aikana kohdattu paska (mahdollisuuksien mukaan, toki) ja siirtyä eteenpäin.
Vuoden summaaminen oli mukavaa, mutta vei yllättävän paljon aikaa. Kuluneen vuoden muistelu vei reilut kaksi tuntia ja sen jälkeen olin niin sipissä, että tulevan vuoden suunnittelua jatkoin vasta seuraavana aamuna. Unelmointiin ja tulevan vuoden "suunnitteluun" käytin vielä tunnin. Aikaa vievää puhaa siis, joskin omasta mielestäni se aika kannatti pohdintaan käyttää.
Mitään hohdokkaita lupauksia tai tiukkoja tavoitteita uudelle vuodelle en tehnyt yearcompassinkaan myötä, sillä realistina tiedän, että tuleva vuosi koostunee pitkälti ei-niin-hohdokkaasta lapsiperhearjesta. En siis ajatellut laihduttaa, treenata tai voida paremmin. Mutta, koska elämä lapsiperheessäkin on joskus satunnaisina hetkinä muutakin kuin erotuomarointia ja pyllyn pyyhkimistä, päätin vuonna 2017 ottaa sitä kuuluisaa omaa aikaa ja kirjoittaa enemmän. Stay tuned.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä tuumaat?