Makaan selälläni tummanharmaalla kumimatolla jaloissani raidalliset villasukat. On hieman viileää. Hengitän sisään ja ulos. Ilman tavoitteita, ilman päämäärää. Vain olen.
Pysähdyn ja kuuntelen. Mitä minulle kuuluu?
Kireitä lihaksia, huolia ja vastuuta. Hoidettavia asioita, ärsyttäviä tilanteita. Vaikeita tunteita, jotka vyöryvät päälle.
Välillä seesteistä ja valoisaa. Iloa siitä, että on olemassa. Ne ovat hyviä hetkiä.
Toisinaan keho taipuu mitä ihmeellisimmälle mutkalle. Solmussakin voi hengittää. Kuulen, kuinka sydän pumppaa verta jäseniin. Keho on ihmeellinen. Kokonainen kaikista vaillinaisuuksista ja epätäydellisyyksistä huolimatta.
Välillä pelkkä oleminen riittää.
Sen vuoksi joogaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä tuumaat?