Sitä kuulet, mitä luulet

Ajauduin pitkästä aikaa isäni kanssa väittelyyn. Aiheena oli tulevat vaalit, maahanmuutto, kehitysyhteistyö ja kulttuurien eroavaisuudet. Esitimme argumentteja puolin ja toisin, kunnes jossain vaiheessa havahduin kysymään mistä olemmekaan eri mieltä?
"Sinähän se olet tästä eri mieltä" isä totesi.
"Enpäs ole vaan sinä!" vastasin.

Olimme siis oikeasti samaa mieltä ja kuitenkin tuntui, että näkemykset olivat vastakkaisia.  Mitä ihmettä tapahtui?

Vuorovaikutuksessa oletukset ja tunteet ohjaavat tulkintojamme yllättävän paljon. Mieli on täynnä yleistyksiä, jotka perustuvat kulttuuriin ja aiempiin kokemuksiin. Teemme usein pitkällekin meneviä johtopäätöksiä ihmisen sukupuolen, iän ja sosiaalisen statuksen perusteella.

Mieti itse, mitä luulet nuoren korkeakoulutetun naisen ajattelevan ilmastonmuutoksesta? Entä mitä miettii keski-ikäinen, pienessä pitäjässä asuvan metallityöntekijä maahanmuutosta? Kuinka vanhainkodin mummo suhtautuu vapaaehtoisesti lapsettomaan sukulaistyttäreen tai suuryrityksen toimitusjohtaja bisneksen eettisiin kysymyksiin?

Kuten huomaat, kukaan meistä ei ole ennakko-oletuksista vapaa. Kuvittelemme usein olevamme loogisia ja järkeviä vaikka todellisuudessa olemme luulottelun mestareita.

Tiedonkäsittelyn kannalta tyypittely ja luokittelu on oikein hyvä juttu, sillä se säästää aikaa ja energiaa tekemällä elämästä ennakoitavaa. On helpompaa asioida pankissa, kun on jonkinlainen oletus siitä, miten pankkivirkailija käyttäytyy ja mistä hänen kanssaan keskustellaan. On myös kätevää tunnistaa epäluotettavat ja vaaralliset tyypit ennalta, jottei tulisi huijatuksi tai satutetuksi. 

Ongelmallisiksi oletukset muodostuvat silloin, kun a) ne menevät täysin metsään, b) alamme puhua tunnepitoisista asioista kuten politiikasta, uskonnosta tai maailman tilasta. Mitä tunnepitoisemmasta asiasta on kyse, sitä vahvemmin nojaamme siihen mitä jo "tiedämme" ja sitä vähemmän kysymme ja kuuntelemme. 

Jokainen on varmasti kohdannut tilanteen, jossa oma viesti ei tunnu tavoittavan keskustelukumppania. Ongelma on harvoin kummankaan osapuolen artikuloinnissa, älykkyysosamäärässä tai kyvyssä ymmärtää puhetta. Näissä tilanteissa vahvat tunteet ja ennakko-oletukset muodostuvat ymmärryksen esteeksi. Kuten minun ja isäni kohdalla, me molemmat oletimme toisen olevan eri linjoilla, koska äänestämme eri puolueita.

"Oletus on kaikkien munausten äiti", on joku tuntematon ajattelija joskus osuvasti todennut. Näinhän se on. Olemme kovin taipuvaisia huomaamaan kaiken, mikä tukee omaa maailmankuvaa ja kovin huonoja tunnistamaan, saati arvioimaan omia oletuksiamme.

Jos kuitenkin oikeasti haluaa ymmärtää, miten toinen maailman hahmottaa, on oltava valmis ravistelemaan näitä syvään juurtuneita oletuksia. Kuuntelemaan uteliaana mitä toinen todella sanoo ja huomaamaan, mitä luulin hänen sanovan. Huomioida ennakko-oletuksen tuoma informaatio, mutta antaa keskustelukumppanille mahdollisuus sen rikkomiseen. Silloin saattaa yllättää itsensä  hedelmällisistä keskusteluista tai huomata ajattelevansa jotain ihan uudella tavalla.