Tämä stereotypioita alleviivaava leikki toistuu kodissani päivittäin. Viisivuotiaalle se ilo suotakoon, mutta on todettava, että lapsen mielikuva rohkeudesta sisältää melkoisen kovat vaatimukset: rohkea ei pelkää, ole heikko tai tarvitse apua. Rohkea on fyysisesti voimakas ja mieluiten vielä mies.
Rohkeuden ympärillä liehuu sankarillisuuden viitta ja sen vuoksi ominaisuutta voi olla itsessään vaikea tunnistaa. Elämä kuitenkin kysyy rohkeutta koko ajan - toisenlaista rohkeutta.
Mieti, milloin itse olet tehnyt viimeksi jotain rohkeaa? Olitko silloin vahva ja peloton? Pelastitko ketään? Veikkaanpa, että et.
Elämässä tulee vastaan mullistavia käänteitä, joihin emme voi vaikuttaa, mutta joissa menetämme läheisen ihmisen, työn tai terveyden. Silloin on tahtomattaan kohdattava toisenlainen todellisuus ja kaivettava sisimmästään esiin rohkeutta selviytyä.
Välillä käänteet ovat positiivisia, uusia mahdollisuuksia. Silloin on löydettävä rohkeutta irrottaa vanhasta ja hypätä uuteen, vaikkei tiedä mitä tuleman pitää.
Elämän eteen heittämien tilanteiden ja sattumusten lisäksi muutumme myös itse. Työpaikka, joka oli parasta ikinä kymmenen vuotta sitten, saattaa tuntua nyt tympeältä ja puuduttavalta ja ihminen, joka oli joskus tärkeä ja rakas, voi olla nyt etäinen ja vieras. Oli muutos sitten yllättävä tai pitkään kypsynyt, vapaaehtoinen tai pakotettu, kysyy se aina rohkeutta. Tutuista, turvallisista kuvioista ulos astuminen on jännittävää, välillä jopa pelottavaa ja harvassa ovat ne, jotka eivät muutosten edessä epäröi.
Siksi on äärimmäisen rohkeaa toimia toisin, kuin aina ennen on toiminut. Muuttaa syvälle juurtuneita käyttäytymismalleja, kun huomaa niiden tekevän vahinkoa. Pyytää apua, jos on oppinut pärjäämään yksin tai ottaa koppi omista valinnoista, mikäli on tottunut toimimaan toisten ohjailemana. Sietää kaavojen rikkomisen aiheuttama epävarmuus ja ihmisten hämmästyneet reaktiot.
Rohkeaa on myös ottaa itsensä ja omat tarpeet tosissaan. Antaa itselleen lupa tuntea ja tarvita, toivoa ja unelmoida. Oman minän kuunteleminen ja tärkeiden asioiden vaaliminen ei ehkä näyttäydy sankarillisena lujuutena, mutta toden totta vaatii ämpärikaupalla uskallusta. Sillä kertoessaan omista tarpeista ja toiveista, ihminen laittaa itsensä alttiiksi ihon alle menevälle arvostelulle. Tavoitellessa unelmiaan hän ottaa riskin epäonnistua syvästi. Se, jos mikä on pelottavaa.
Usein rohkeinta on siis mennä kohti sitä, mitä eniten rakastaa ja pelkää. Laittaa itsensä täysillä likoon, vaikka olisi herkkä ja heiveröinen, eikä edes mies.
Rohkeaa viikkoa!
--
Kuva: Petri Puuronen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä tuumaat?