Viime päivien ajan olen pohtinut paljon omia vaatimuksiani suhteessa itseeni ja toisiin.
Pohdinta alkoi, kun tutustuin Mind-Body-bridging- menetelmään, joka tunnetaan lyhyemmin nimellä MBB. Menetelmän keskiössä on ajatus, että jokaisella ihmisellä on synnynnäinen kyky käsitellä stressaavia tilanteita niin, että stressi ei aiheuta liikaa kuormitusta. MBB:ssä ajatellaan, että kaikilla meillä on olemassa sisäisiä voimavaroja, joiden avulla pystymme säätelemään stressitilanteita riittävästi.
MBB-näkökulman mukaan stressi ei johdu varsinaisista stressitekijöistä vaan omista oletuksistamme ja vaatimuksistamme. Lukiessani tämän ajatuksen kirjasta ensi kertaa, meinasin läväyttää kirjan kannet kiinni ja laittaa opuksen kiertoon. Ajattelin, että taas sitä jeesustellaan, kuinka asiat ovat vain omasta asenteesta kiinni. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista.
MBB:ssä ei nimittäin ole kyse tsempistä tai yltiöpositiivisisesta asenteesta. Idea on, että keho ja mieli nähdään yhtenä kokonaisuutena ja stressinkäsittely häiriintyy, kun erotamme nämä kaksi toisistaan. Kun pää ottaa vallan, ajatukset itsestämme ja kokemuksistamme alkavat elää omaa elämäänsä ja vyöryvät päälle. Jos sen sijaan annamme kehon ja mielen yhdistyä kokonaisuudeksi, auttaa luontainen järjestelmämme ottamaan tilanteesta kopin.
Menetelmä pitää sisällään erilaisia harjoituksia, joiden tavoitteena on aktivoida tuo luontainen toimintajärjestelmämme ja se on saanut tuekseen myös vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Harjoituksissa edetään erilaisten "karttojen" avulla, kirjoittaen ylös aiheeseen liittyviä ajatuksia ja tuntemuksia.
Niinpä eräänä iltana, kun olin levoton ja päässä pyöri taas sataviisikymmentä asiaa, kokeilin yhtä harjoitusta. Päätin tehdä kartan kysymyksestä "Mitä mielessäni on?". Parin minuutin ajan taltioin paperille kynä sauhuten sekavia ajatuksia, jotka poukkoilivat päässäni sinne sun tänne. Hetken kirjoitettuani pysähdyin tarkastelemaan aikaansaannostani. Kartta oli hyvin negatiivinen, täynnä lauseita mitä pitäisi tehdä. Vaatimuksia, jotka kohdistuivat enimmäkseen itseeni.
Kun olin aikani karttaa tutkinut, siirryin seuraavaan vaiheeseen eli lyhyeen mindfulness-harjoitukseen. Istuin silmät kiinni keittiön pöydän ääressä. Tunsin lämpimän lattian jalkojen alla, lyijykynän kädessä ja kuuntelin. Kuuntelin kellon tasaista tikitystä, ilmastoinnin vaimeaa huminaa ja omaa hengitystäni, joka virtasi soljuen sisään ja ulos. Kun olin rauhoittunut, vastasin uudelleen kysymykseen: Mitä mielessäni on?
Ero näiden kahden kartan välillä oli huima.
Jos ensimmäinen kartta sisälsi to do-listan, koostui toinen kartta havainnoista. Toisessa kartassa kirjoitin aluksi ylös pelkkiä aistihavaintoja ja kehon tuntemuksia. Pikkuhiljaa paperille piirtyi myös huomioita niistä ajatuksista, jotka edellisen to do-listan saivat aikaan.
Havaitsin, että minulla on paljon vaatimuksia itseäni kohtaan. Vaatimuksia, joita kukaan ei ole minulle oikeasti esittänyt. Ei-niin-tietoisia ajatuksia, jotka aktivoituvat kuormittavissa tilanteissa ja alkavat ohjata toimintaa. Samalla ymmärsin, että ne ovat nämä pään sisäiset vaatimukset, jotka aiheuttavat minulle suurimman stressin. Omalla tavallaan vähän koomista huomata, että yrittämällä vähentää stressiä ajattelemalla, tuleekin usein vain pahentaneeksi tilannetta.
Kun siirryin pääni sisäisistä ajatuksista tähän hetkeen ja keskityin myös kehon kokemuksiin, tulivat vaatimukset näkyviksi. Samalla vaatimukset muuttuivat "totuuksista" yksittäisiksi ajatuksiksi, joita ne todellisuudessa ovatkin. Sain nopeasti kiinni siitä, mitä MBB:ssä tarkoitetaan synnynnäisellä kyvyllä käsitellä stressiä hyvinvointia tukevasti. Tunnistan saman systeemin heräävän myös luonnossa liikkuessa, joogamatolla ja hengitysharjoituksia tehdessä. Voi kuinka muistaisin vaalia tätä systeemiä vielä enemmän?
Tärkeä seikka vaatimuksiin liittyen on se, että kaikilla vaatimukset eivät kohdistu itseen. Ne voivat kohdistua myös toisiin ihmisiin. Useimmilla meistä vaatimuksia riittää ihan reilusti molempiin suuntiin.
Varmaa on kuitenkin se, että jokaisella meistä on vaatimuksia, olivat ne sitten tiedostettuja tai tiedostamattomia. Omia vaatimuksia on välillä hyvä pysähtyä tarkastelemaan, sillä ne ovat melkoisia energiavampyyreja ja voivat muodostua oman hyvinvoinnin esteeksi. Millä tavoin sinä tunnistat omat vaatimukset? Entä millä keinoilla saat niihin etäisyyttä?
Havaitsin, että minulla on paljon vaatimuksia itseäni kohtaan. Vaatimuksia, joita kukaan ei ole minulle oikeasti esittänyt. Ei-niin-tietoisia ajatuksia, jotka aktivoituvat kuormittavissa tilanteissa ja alkavat ohjata toimintaa. Samalla ymmärsin, että ne ovat nämä pään sisäiset vaatimukset, jotka aiheuttavat minulle suurimman stressin. Omalla tavallaan vähän koomista huomata, että yrittämällä vähentää stressiä ajattelemalla, tuleekin usein vain pahentaneeksi tilannetta.
Kun siirryin pääni sisäisistä ajatuksista tähän hetkeen ja keskityin myös kehon kokemuksiin, tulivat vaatimukset näkyviksi. Samalla vaatimukset muuttuivat "totuuksista" yksittäisiksi ajatuksiksi, joita ne todellisuudessa ovatkin. Sain nopeasti kiinni siitä, mitä MBB:ssä tarkoitetaan synnynnäisellä kyvyllä käsitellä stressiä hyvinvointia tukevasti. Tunnistan saman systeemin heräävän myös luonnossa liikkuessa, joogamatolla ja hengitysharjoituksia tehdessä. Voi kuinka muistaisin vaalia tätä systeemiä vielä enemmän?
Tärkeä seikka vaatimuksiin liittyen on se, että kaikilla vaatimukset eivät kohdistu itseen. Ne voivat kohdistua myös toisiin ihmisiin. Useimmilla meistä vaatimuksia riittää ihan reilusti molempiin suuntiin.
Varmaa on kuitenkin se, että jokaisella meistä on vaatimuksia, olivat ne sitten tiedostettuja tai tiedostamattomia. Omia vaatimuksia on välillä hyvä pysähtyä tarkastelemaan, sillä ne ovat melkoisia energiavampyyreja ja voivat muodostua oman hyvinvoinnin esteeksi. Millä tavoin sinä tunnistat omat vaatimukset? Entä millä keinoilla saat niihin etäisyyttä?
MBB-harjoitukset löytyvät Stanley H. Blockin kirjasta Kehon ja mielen yhteys, stressinkäsittelyn työkirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä tuumaat?