Korouoma, Posion helmi

Vietimme miehen kanssa sunnuntain Posion Korouomassa. Suunnittelin reissua jo viime talvena, kun näin kuvia kiipeilijöistä upeilla jääputouksilla. Heräsin ideaan kuitenkin liian myöhään, sillä kevät oli jo pitkällä ja viikonloput ohjelmaa täynnä. Niinpä tälle keväälle meillä oli yksi varma retkikohde: sadan kilometrin päässä, keskellä korpea sijaitseva rotkolaakso. 

Sunnutaiaamuna pakkasimme auton, teimme eväät ja lähdimme matkaan. Lapset jäivät tältä reissulta pois, sillä arvioimme korkeuserojen olevan ipanoille liikaa. Arvio osui oikeaan, sillä lyhyinkin reitti piti sisällään jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, joka oli paikoin melko jyrkkää. Onneksi jyrkimmät kohdat oli varustettu köysikaiteella, johon pystyi tarrautumaan tukeutumaan liukkaassa alamäessä.

Mäkinen maasto kuitenkin palkitsi jo ensimmäisellä näköalapaikalla, kun edessä avautui alla oleva maisema.

Bongaa jääkiipeilijä.

Kuljimme Koronjää-reitin, joka on pituudeltaan 5 kilometriä. Olimme molemmat niin haltioituneita maisemasta, että tuijotimme sitä vain hiljaa ja matkaa jatkaessamme huomasin lumikon kurkkivan puiden takaa. Kaksi nappisilmää toljottivat suoraan kohti ja hetken tilannetta arvioituaan kaveri pomppi vikkelästi pois paikalta. Mikä kohtaaminen! 

Lumikon luikittua pois oli aika innostua taas jääputouksista. Korpin raakkuessa jossain kauempana, kuljimme rauhalliseen tahtiin reitillä, jonka varrella tuli vastaan toinen toistaan upeampia maisemia. Koronjää-reitti kuljetti meidät ensin Jaska Jokusen, sitten Mammutin ja viimeiseksi Ruskea Virran putouksen luo. Putouksilla oli muutamia seurueita kiipeilemässä ja heidän toimintansa seuraaminen oli lähes yhtä kiinnostavaa kuin itse jääputousten ihmettely. Muuten saimme tehdä matkaa kahdestaan lähes koko reissun ajan.

Jaska Jokunen

Mammutti

Ruskea Virta

Kotimatkalla mies bongasi vielä joutsenia joen varressa. Pysäytimme auton, hyppäsimme lumikengille ja kävimme ihastelemassa kolmea kaverusta. Hanki kantoi ja ilmassa tuoksui kevät. Ihan kelpo sunnuntai!