Terveisiä Kuusamosta! Lähdimme Koillismaalle mummilaan viettämään pitkää viikonloppua ja nauttimaan ulkoilusta.
Olen asunut Kuusamossa muutaman vuoden ja vierailen siellä edelleen säännöllisesti. Kuusamo on mielettömän kaunis paikka, jonka luontoa en voi kyllin ylistää. Kansallispuistojen luonnontilassa olevat metsät ja niiden eläimet, raikas ilma ja puhtaat vesistöt, ah, täydellistä.
Yksi miinus Kuusamossa kuitenkin on, siellä on aina kylmä. Siis kylmempi kuin Rovaniemellä, jossa ei ole kovin lämmintä sielläkään. Myös kevättä (ja kesää) saa Kuusamossa odotella tyypillisesti muutaman viikon pidempään ja niin myös tänäkin vuonna. Rovaniemellä suurimmat joet vapautuivat jääpeitteestään jo muutama viikko sitten, mutta Kuusamossa järvien sulamista vielä odotellaan ja kuulopuheiden mukaan rohkeimmat pilkkivät edelleen.
Kylmyydestä huolimatta Kuusamossa sijaitsevat mielestäni parhaimmat päiväretkikohteet, varsinkin lapsiperheen näkökulmasta. Yksi niistä on Kiutaköngäs, jonne mekin päätimme lähteä nauttimaan kevätpäivän auringosta.
Kiutakönkään reitti lähtee Oulangan luontokeskukselta, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Kuusamon keskustasta pohjoiseen. Vaikka ajomatkaa hieman kertyykin, on luontokeskukselta matkaa koskelle vain kilometrin verran, joten matka taittuu helposti pientenkin lasten kanssa. Kuusvee ja kolmevee eivät valittaneet matkan pituutta kertaakaan, eikä ketään tarvinnut kantaa, joten helposta reitistä on siis kyse.
Kiutaköngäs on yksi lempikohteistani, sillä kilometrin matkalla se tarjoilee monipuolisen luontokokemuksen vuodenajasta riippumatta. Tällä kertaa heräilevä luonto tarjosi paljon ihmeteltävää lapsille ja aikuisillekin. Lintujen viserrys ja pyrähdykset, muurahaispesän kuhina ja satunnaiset, ohi lipuvat jäälautat Oulankajoella saivat aistit avoimiksi ja mielen levolliseksi. Kuinka helppoa läsnäolo noissa olosuhteissa onkaan!
Kaatuneet ja lahonneet puut tarjosivat lapsille mahdollisuuksia nuoralla kävelyyn ja rinteestä sulava lumi teki solisevia puroja kävelypolulle. Matkan edetessä kosken kuohunta kuului voimakkaammin, vaikka vieressä virtaava joki lipui edelleen rauhallisena. Kilometrin matkan jälkeen, joen virta voimistui. Ylitimme pienemmän kosken puista siltaa pitkin ja tulimme kalliolle, jossa Kiutaköngäs pauhasi täydellä voimallaan kalliouomassa.
 |
| Kuva: Petri Puuronen |
 |
| Kuva: Petri Puuronen |
 |
| Kuva: Petri Puuronen |
Siinä 325 metriä pitkää, punaista kallioseinää vasten pauhaavaa koskea katsellessa alkoi kuusveetä ja äitiä hieman jännittää. Niinpä päätimme siirtyä läheiselle taukopaikalle eväiden syöntiin. Katettu taukopaikka oli hyvin varusteltu. Paikalla oli useita pöytiä, kolme tulentekopaikkaa, halkoja ja vessa sekä parikymmentä muuta retkeilijää, eli paikan hienous ei ole mikään salaisuus. Yksinoloa etsiville Kiutaköngästä en siis retkikohteena suosittelisi, kaikille muille kylläkin! Tänne palaan aina uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä tuumaat?